Aurinkoisia ja tuulettomia päiviä. Pakkastimantteja hangilla. Mieliala ja energiataso nousevat taivaisiin verrattuna marras-joulukuuhun, jolloin nukutti pitkin päivää ja oli vaikea löytää mielihyvää mistään.
Talvipäivät hivelevät aivojen mielihyväkeskusta, mutta pörssisähkön hinta riipii puutalossa asujaa. Sähkön hinta on ollut aivan posketonta tammikuussa, eivätkä helmikuun ensimmäiset päivät näytä sen paremmilta; tänään hinta käväisee 60 sentissä. Tuulisen kelin pitäisi puhaltaa hinnat pienemmäksi, mutta tuulivoimalatkin ovat kuulemma kärsineet pakkasesta.
Tammikuussa sähköön meni pari sataa euroa enemmän rahaa kuin joulukuussa. No, eiköhän se siitä taas tasaannu jossain vaiheessa.
Istuskelen yläkerran makkarissa kirjoittamassa. Kiskoin päälle ylimääräisen villapaidan, sillä ytimissä tuntuu, että pakkanen on kireä. Mittari näyttää ulos -27. Meillä on talon alakerrassa sellainen 19 astetta lämmintä, täällä yläkerrassa 18. Viileässä on kiva nukkua, mutta päiväsaikainen työskentely ilman peittoa alkaa viluttaa pidemmän päälle. Kumma, miten isolta erolta yksi aste voi tuntua kerrosten välillä.
Ulompien ikkunalasien sisäpintaan jäätyy huurretta pakkasilla. Ei pahasti, mutta jonkin verran. Alkuperäiset 50-luvun ikkunat falskaavat tiivistämisestä huolimatta ja kosteus tiivistyy niiden pintaan viileissä makkareissa. Alakerrassa lasit pysyvät huurteettomina. Moni on meille kaupannut uusia laseja ja puitteita, mutta emme halua vaihtaa. Näissä vanhoissa on oma fiiliksensä. Jotkut kutsuvat sitä vedoksi.
Siirryn alakertaan ja laitan takkaan tulen. Puut paukkuvat, onkohan niissä pihkaa. Viimeisiä puita viedään, pitäisi hankkia lisää. Tai ehkä vasta ensi talvena, ehkä nämä paukkupakkaset eivät pure mahdottoman pitkään.
Sohvasta tulee mun toimisto loppupäiväksi.
Surautan mansikkapunajuurismoothien ja jään hörppimään sitä ikkunan eteen. Tuijotan takapihalle. Lihava myyrä loikkii lumen peittämän kukkapenkin läpi terassin alle. Ne olivatkin sen jälkiä, joita ihmettelin eräänä päivänä. Sillä on taas rallireitti tutulla paikalla. Luulin jälkiä ensin isomman eläimen tekemäksi, mutta pehmeä puuterilumi vääristää painaumien mittasuhteita. Ja olihan se iso myyrä. Toivon lumikon tai kärpän seuraavan perässä. Olen varma, että näin sen jäljet aikaisemmin tammikuussa. Myyrä ei jätä tassunjälkiä, oli lumi kuinka puuterimaista tahansa.
 |
| Myyrien rallireitti kulkee kesät talvet rappusten alta kukkapenkkiin ja terassin alle. |
On maanantai. Vilkaisin viikon tehtävälistaa: tee työhakemuksia, ilmoita työnhausta työkkäriin, kirjoita novelli valmiiksi, oikolue lastenkuvakirjateksti, valmistele yritystoimintaan liittyviä säläjuttuja, soita työnohjausfirmaan, uskaltaudu hakemaan y-tunnusta... Muista verrytellä, että hartiat eivät mene jumiin ja migreeni hiivi takaisin. Olen ihmeellisen tyytyväinen päiviini kotitoimistolla. Ohjauksia tosin voisi tipahtaa taas kalenteriin.
Ulkona on pakko päästä käymään päivän aikana. Nuha - tai ehkä astma - vaivasi pari päivää ja istuin sisällä, mutta olo on jo parempi. Ostin tammikuussa sukset, mutta en ole vielä kertaakaan käyttänyt niitä. Ehkä huomenna.
Tänään haluan kävelylle katsomaan pakkastimantteja.
0 comments:
Lähetä kommentti