Rintamamiestalon parhaat puolet

Olin pari päivää opintoreissussa. Kun astuin taas kotiovesta sisään, hengittelin puutalomme tuoksua nenäkarvat väristen. Se oli sekoitus uunissa ollut makaronilaatikkoa, puuta, päivän liian pitkään muhinutta ollut biojäteastiaa. Lasten puolimärkiä toppavaatteita.

Olipa ihana palata kotiin. Tunnen kropassani, kun olen viettänyt aikaa muualla. Se tuntuu kireytenä hartioissa, kuivuutena iholla ja epämääräisenä pöhinänä päässä. Keho protestoi poissaoloa vastaan ja rentoutuu pikkuhiljaa kotiin päästyään.

Silloin tajuan, että kotona on hyvä olla. Vaikka 50-luvulla rakennettu rintamamiestalomme ei olekaan täydellinen, ja usein manaan sen puutteita, on se oma pieni huvikumpu. Kotiinpaluun huumassa päätin listata asioita, joista erityisesti talossamme pidän. 

Tilaa hengitellä

Kun muutimme rintamamiestaloon, moni kommentoi, että teillä on sitten varmaan sisäilmaongelmia. Että onpa riski.

Tiedä siitä sitten, mutta tiedän yhden asian: kun muutimme taloomme, astmani helpotti ja öinen yskä loppui. Hengitysilma on kosteampi. Kun yövyn poissa kotoa tiloissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto, nenääni muurautuu jotakin betonilaastia muistuttavaa ja silmät rapisevat avattaessa ja suljettaessa.

Meillä on painovoimainen ilmanvaihto, jota tehostetaan välillä huippuimurilla. Ei se täydellinen systeemi ole. Välillä tuntuu, että ilma seisoo - varsinkin jos lämpötilaerot sisä- ja ulkoilman välillä ovat pienet. Kovimmilla pakkasilla on kuin asuisin korttitalossa, jonka nurkista vetää ja vinkuu - eristys kun ei ole paras kaikissa kohdissa. Lasten märät ulkovaatteet tuovat oman arominsa sisäilmaan, sillä meillä ei ole kodinhoitohuonetta tai kuivauskaappia. 

Kaikesta tästä huolimatta keuhkoni tykkäävät olla kotona.

Isot huoneet

Uudemmissa taloissa huoneet ovat usein pieniä. Tai ainakin sen hintaluokan taloissa, joihin meillä olisi varaa. Kun astuimme nykyiseen kotiimme, ihastuimme isoihin ja selkeän muotoisiin huoneisiin. 

Fyysinen avaruus antaa mielellekin tilaa vaeltaa. 

Toki reilu tilankäyttö tekee sen, että huoneita ei ole yhtä paljon. Lapset kipuilevat sen kanssa, että joutuvat jakamaan huoneen. Mutta pystymme ehkä ratkaisemaan asian muuttamalla toisen alakerran olohuoneista aikuisten makuuhuoneeksi. Se vain vaatii pientä remonttia ja sen hyväksymistä, että makuuhuoneemme on tapahtumien keskipisteessä eli keittiön ja olohuoneen välissä. Mutta se on kompromissi, johon olen valmis.

Ainakin vielä lapset nukkuvat samassa huoneessa.

Takka

Kotimme kiintopiste on iso ruskea takka, jota katselen tätä kirjoittaessani. Nuohoajan mukaan se on luultavasti vanhempi kuin talo ja siirretty tänne muualta. 

Kun kävimme täällä asuntonäytössä, kuulin erään pariskunnan toteavan: "Onpa ruma." Onneksi he eivät saaneet taloa, vaikka taisivat siitä tarjouksen tehdäkin. Minä katselin takkaa ja ajattelin, että se kaipaa ympärilleen turkooseja seiniä. Kun muutimme, poistimme ensimmäiseksi valkoiset tapetit ja laitoimme turkoosit tilalle.

Alkuperäiset ikkunat

Puiset karmit ja elävä lasinpinta. Jossakin kohtaa saattaa olla kupla, jonka kautta heijastuu aivan omanlaisensa näkymä pihalle. 

Rintamamiestalon alkuperäiset ikkunat ovat painajainen ikkunanpesun kannalta (koko ikkuna pitää nostaa pois paikaltaan), mutta ne päästävät valon sisälle omalla kauniilla tavallaan.

Flow, niinku

Rintamamiestalomme yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta (jotka lapset suunnittelevat valtaavansa). Alakerrassa on perinteiseen rintamamiestalon tapaan ympäri kierrettävä pohjaratkaisu eteisen, keittiön ja kahden oleskeluhuoneen välillä. Jos ei huomioida sitä, että lapset ja vierailevat lemmikit villiintyvät ympäri kierrettävästä pohjaratkaisusta, se on mielestäni rauhoittava. 

Siinä on hyvä virtaus. Flow, niinku. 

Alakerrassa ei ole ovia vaan kulkemaan pääsee vapaasti.

Joissakin rintamamiestaloissa on  (ymmärrettävästi) tehty luovia ratkaisuja, jotta huoneita saataisiin lisää. Yläkertaan pystytetään esimerkiksi seinä jakamaan yksi iso huone kahdeksi pieneksi. Ratkaisut saattavat tehdä yleisilmeestä sokkelomaisen.

Koen, että meillä huoneet ovat juuri siellä, missä niiden pitääkin. Monesti kuljen alakerrassa kahvikuppi kämmenteni välissä siirryn ikkunalta toisen luo, annan virran viedä.

Rappukäytävä ja sormipaneelit

Yksi kauneimmista asioista kotonamme on rappukäytävä, jonka seinillä on puista sormipaneelia. Edellinen asukas oli maalannut ne valkoisiksi ja sellaisiksi ne saivat jäädä. Vaihdoimme vain tuuletusparvekkeen oven uuteen, jossa on isompi ikkuna. Nyt valo pääsee korostamaan paneeleja.

Piha

Viimeisenä suuri rakkauteni: iso eteläpiha. Kun muutimme, piha oli laitettu nurmikolle lukuun ottamatta alkuperäistä omenapuuta ja syreeniä. 

Kohta pääsee puutarhahommiin.

Talomme piha on kuin iso leikkikenttä, jossa voin toteuttaa ideoita ja haaveita. Voisin olla järjestelmällisempi ja suunnitella pihan muutostyöt kerralla. Mutta sehän tappaisi kaiken spontaaniuden ja ilon! 

Nyt voin rakentaa kukkapenkin minne ikinä inspiroidun sen rakentamaan. Voin katsella talvella ulos ikkunasta ja kuvitella, millaisia tiloja puutarhaan voisi toteuttaa. Olen suunnitelmallisen puutarhurin kauhistus: pihaltamme löytyy parikin pientä plänttiä, jonne olen perustanut kukkapenkin alun, mutta olenkin siirtynyt pian lapioni kanssa jonnekin muualle. Piha on se paikka, jossa keskittymiskykyni herpaantuu ja päästän irti.

Aiemmin kirjoitettua: 

Helleöitä puutalossa

Pakkaspäiviä puutalossa