Nuhanenän kevätkaipuu

Ulkona on ihana ilma, mutta nenässä asuu nuha. En tiedä kuinka mones versio. Olen yrittänyt nauttia keväästä pienin askelin ja sen verran, mitä olo sallii. Hukkaanhan ne ensimmäiset lämpimät päivät muuten menevät.

Kävelin pihan ympäri ja tutkailin esiin pilkistäviä kasveja. Lupauksia kesästä. Sinivuokot kukkuvat jo, samoin osa krookuksista. Vuoripioni puskee maasta vahvaa kasvua. Raparperikin pilkistää mullasta kuin punaoranssi pingispallo.

Mikä lie sipulikukka.

sinivuokko

vuoripioni

Laitoin uudet kumisaappaat ensimmäistä kertaa jalkaan. Pinkit. Ne loimusivat keväänruskeaa maata vasten. 

Edelliset saappaat olivat harmaat ja tylsät ja kalliit, mutta ostin ne, koska luulin niiden olevan kestävät. Kahden puutarhakauden jälkeen vesi lorisi niihin sisään ja varvas tunki ulos kärjestä. 

Nyt en halunnut olla käytännöllinen. Halusin jalkoihin karkinväriä. Vadelmaa. Mehujäätä. Aivan kuin olisi kävellyt pihalla purkkapallot jalassa.

Kauriit ovat taas tehneet tuhojaan. Mutta ei niin paljon kuin pelkäsin. Pensasmustikat ovat turvassa verkkojen takana. Alppipajut ja höyhenpensaat saivat olla rauhassa ilman suojaakin. Vähäluminen talvi tarjosi kai muuta syötävää. Koreaonnenpensasta oli mutusteltu, mutta ei sentään maahan asti. 

Myyrätkään ei olleet myllänneet nurmea. Tulppaaneja en ole istuttanut enää moneen vuoteen, sillä ne päätyvät parempiin suihin. Narsissit ovat saaneet olla rauhassa.

Lavoissa kasvaa kesällä toivottavasti mansikkaa.

Kaivoin istutusmullan ja yrttien siemenet esiin. Jos edes vähän kylväisi, kai sitä ehtii vielä. Yleensä tähän aikaan basilikan ja tomaatin taimet ovat olleet jo kasvussa.

Muumimamma sanoo Taikatalvessa: "Seuraavana kesänä minun on herättävä ennen muita... silloin saa olla hetken rauhassa ja tehdä mitä haluaa."

Puutarha on sitä mulle. Siellä on parasta käveleskellä hiljaisena hetkenä ja olla vain. Pinkit kumisaappaat jalassa.