Multa pois ja hydrosoraa tilalle

Olen kokenut valaistuksen. Viherkasvivalaistuksen. Hydrosorahuuman. Hankkiudun eroon mullasta viherkasvien alustana ja siirryn vesiviljelyn aikakauteen.

Miksi?

Vesiviljelyyn vaihtamiselle on kolme syytä:

1. Harsosääsket

Nuo banaanikärpästä muistuttavat pirulaiset munivat pintamultaan ja lentelevät pitkin kämppää. Ne tunkevat sieraimiin ja suuhun varsinkin silloin, kun nautiskelen iltapäiväkahvista. Olen siirtynyt kukkaruukuissa altakasteluun, peittänyt pintamullan perliitillä ja pyydystänyt sääskiä liima-ansoilla. Keinot ovat auttaneet, mutta eivät poistaneet ongelmaa. Sääskiä tulee taloon lisää kaupasta ostettujen kasvien mukana.

2. Mullanvaihdon vaivalloisuus

Mullanvaihto on niiiiin vaivalloista. Onnistun sotkemaan multaa joka paikkaan ja niiskaisemaan sitä nenäänkin. Vaikka kasveille (ainakaan isommille) ei tarvitse vaihtaa multaa vuosittain, odotan aina kauhulla keväistä multarallia. Ja sitten roudaan vanhaa multaa kevättalvella pihamaan valkoisille hangille. 

3. Helppo vesiviljely

Kun ruukussa on jo valmiiksi vettä, on kastelu helppoa. Sopivaa veden tasoa voi seurata mittarin avulla. Tässä vaiheessa pitää heti myöntää, että meikäläisen kasveissa näitä mittareita ei vielä ole. Menen näppituntumalla eli kokeilen, kuinka kosteata ruukun sisällä on.

Mikä ihmeen hydrosora?

Kasvit eivät lillu ihan pelkästään vedessä - kellahtaisivathan ne raukat kumoon - vaan ne istutetaan vesiviljelyä varten tarkoitettuun hydrosoraan. Tämä ei ole mitä tahansa ajotieltä kauhaistua maa-ainesta vaan tarkoitusta varten poltettua tavaraa, josta on nitistetty taudinaiheuttajat. Sora pitää kasvia pystyssä, imee itseensä vettä ja luovuttaa kasville pikku hiljaa kosteutta. 

Ostin testaukseen myös samaan tarkoitukseen kelpaavaa savirouhetta, mutta hermostuin sen pienirakeisuuteen. Sitä tursusi ruukun pohjarei'istä ulos. Hydrosorapallerot ovat mukavan isoja käsitellä.

Hydrosoraa on jopa kiva hipelöidä.

Hydrosoraan istuttaminen

Tässä lajissa voisi hifistellä vaikka kuinka paljon, mutta lähestyin itse asiaa ronskisti omalla otteella. Homma eteni jokseenkin näin.

1. Kasvi kylpyyn

Ensin pitää poistaa kasvista multa. Rapistelin enimmät sanomalehdelle, ja sen jälkeen laitoin kasvin juuripaakun haaleaan kylpyyn niin pitkäksi aikaa, että loputkin mullat alkoivat irrota. Tämä oli se rasittavin vaihe ja muistutti kovin mullanvaihtoa. Tosin tällä kertaa multa oli märkää.

Toistin kylvyn tarpeen mukaan ja hiplasin multaa pois juuristosta. Ei haittaa, vaikka multaa jää vähän juurille. Ei ole niin justiinsa.

Vehka kylpee.

2. Ruukun valinta

Otin umpinaisen päällisruukun, jonka sisälle laitoin reiällisen sisäruukun. Jälkimmäinen saisi olla ulkoruukkua reilusti pienempi, jotta ilma pääsee kiertämään. Itselläni ei ollut tarpeeksi ruukkuvalikoimaa, joten ilmanvaihto on tällä hetkellä vähän huonosti järjestetty.

3. Soranhuuhdonta

Hydrosora täytyy huuhdella ennen käyttöönottoa. Se kävi helposti laittamalla soraa sisäruukkuun ja valuttamalla vettä läpi niin kauan, että sora oli kirkkaan väristä. 

Kylvyn jälkeen on alaston olo.

4. Kasvi ruukkuun

Täytin noin kaksi kolmasosaa ruukusta hydrosoralla, ja laitoin sitten kasvin ruukkuun. Lisäsin soraa sen verran, että kasvin juuret peittyivät ja se pysyi pystyssä. Aivan kuten mullankin kanssa. 

Voila, hydrosoraan istutus on tehty!

Hydrsoraa on jo pohjalla joitakin senttejä, vielä täytyy lisätä päälle.

Kastelu ja lannoitus

Vesiviljelyssä voi ja kannattaakin käyttää vedenpintamittaria, joka kertoo, milloin veden lisääminen on tarpeen. Mittari tekee kastelusta helppoa. Koska en löytänyt kaupasta tasomittareita, tarkastan tilanteen tilanteen ainakin toistaiseksi käsikopelolla tai kosteusmittarilla, jolla tarkistan mullankin kosteuden. 

Kastelen kasvit päältä päin, jolloin vesi valuu kivasti soran läpi ja kostuttaa sen. Ruukun pohjalle pitää jäädä vettä, mutta kasvi ei saa lillua vedessä juurenniskaan asti. Alimmat juuret ylettyvät veteen ja kapillaari-ilmiö nostaa kosteutta soran kautta ylöspäin. Ei siis haittaa, vaikka vesi pääsisi hetkeksi hupenemaan pohjalta; sora antaa juurille kosteutta.

Koska hydrosora ei sisällä lannoitteita, niitä pitää lisätä erikseen. Itse ostin nestemäisen lannoitteen, joka sopii myös hydroviljelyyn. Nestemäinen lannoite tekee sen, että lannoite kerääntyy soraan. Hydrosora kannattaakin huuhdella aika ajoin. Vaihtaa sitä ei tarvitse. Huuhtelu on helppoa vesihanan alla. Ja tietysti kasvi täytyy välillä vaihtaa isompaan ruukkuun.

Hydrokokeeni on vasta alussa, joten saapa nähdä miten kasvien käy. Ainakin tähän asti kaikki ovat pysyneet hengissä eikä yksikään lajike ole tykännyt huonoa vesiviljelyyn siirtymisestä. 

Istutin hydrosoraan vain pienemmät kasvit, jotka tarvitsivat isomman ruukun. Isoimmat kasvit ovat seisovat vielä tukevasti mullassa.

On tämä aika koukuttavaa hommaa - kuinka iloiseksi ihminen voikaan tulla soran kanssa leikkimisestä! Välillä on kiva kokeilla uutta, ihan noin vain oman viherkasvielämänsä Pelle pelottomana.