Se oli tavallinen arkipäivä tänä keväänä. Ehkä perjantai. Kaikin tavoin tavallinen päivä, paitsi että olin päättänyt kertoa esihenkilölleni, että irtisanoudun.
Olin kävellyt hänen huoneensa ohi jo useamman kerran sillä viikolla, mutta hän ei ollut ollut paikalla. Ensimmäisellä ohituksella tunsin helpotusta: okei, tätä ei tarvitse tehdä vielä. Toisella kerralla alkoi harmittaa. Kolmannella kerralla levottomuus alkoi repiä sisuskaluja. Helpotuksesta ei ollut tietoakaan vaan halusin homman pois alta.
Siitä tiesin, että oli todellakin aika. Sovin esihenkilön kanssa tapaamisen. Kun sitten lopulta astuin hänen huoneeseensa ja näin odottavan ilmeen, sanoin: "Aion vain sanoa tämän suoraan. Mä irtisanoudun."
Ja niin tein. Hyvässä hengessä sujuneen keskustelun jälkeen kävelin bussipysäkille, mutta en osannut lähteä kotiin. Suuntasin askeleet viereiseen Tampereen taidemuseoon, ja katselin hajamielisenä surrealistisia teoksia.
Heinäkuun viimeinen päivä on viimeinen työpäiväni nykyisessä opinto-ohjaajan pestissä, jossa olen ollut vajaat viisi vuotta. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani, jonka sain täytettyäni neljäkymmentä. Mulla ei ole toista työpaikkaa odottamassa. Se pitää tehdä itse.
Päätökseen ei liity draamaa, ei paukkuvia ovia. Siihen ajoi vahva tunne jotakin uutta kohti menemisestä.
Mulla on paljon toiveita, ajatuksia ja suunnitelmanpoikasiakin, joita en osaa vielä tarkkaan muotoilla sanoiksi. Tai ehkä osaan, mutta en vielä uskalla. Kerron myöhemmin.
Kaikki on siis epävarmaa. Mutta vaikka en olekaan kovin impulsiivinen ihminen vaan haluan punnita asioita tarkkaan ennen toimimista, eivät varmuus ja pysyvyys ehkä olekaan mulle arvoista suurimpia. Ainakaan työelämässä. Asioita pitää ensin miettiä, sitten ravistella.
Voi olla, että lennän naamalleni. Voi olla, että palaan häntä koipien välissä vanhaan. (Tosin en pitäisi sitäkään epäonnistumisena vaan pelkästään paluuna ilman häntää ja häpeää.) Voi olla, että kukaan ei enää myöhemmin otakaan minua enää töihin. Vaikka mitä voi olla, voisin jatkaa jossittelua loputtomiin.
Voi myös olla, että onnistun ja löydän jotain uutta ja hienoa. Voin luoda jotain uutta. Kokeilematta en tiedä.
0 comments:
Lähetä kommentti