Olen ollut työtön kaksi kuukautta. Elämän pitäisi kurjistua päivä päivältä, ainakin jos työttömyyteen liittyvää uutisointia on uskominen. Mutta mun olo vahvistuu päivä päivältä ja toivo sen mukana. Tunnen asiasta pikkiriikkisen syyllisyyttäkin.
En halua missään nimessä vähätellä työttömyyttä. Sen mahdollisesti musertavaa vaikutusta ihmiseen, perheeseen, kotiin ja toivoon. Oma tarinani on tässä hetkessä tällainen, toisilla se on hyvin erilainen.
Itselleni ei (tällä kertaa) tehty sitä asiaa, joka on ehkä työttömyyteen liittyvän kurjuuden ytimessä: mua ei irtisanottu. Irtisanouduin itse. Siinä on iso ero. Toiset eivät vieneet itsemääräämisoikeuttani vaan otin ohjat omiin käsiin. Tosin oman irtisanoutumisen taustalta löytyy kehityskulkuja, jotka eivät ole omia valintojani. Työuran sirpalemaisuus, ennakoimattomuus ja työnteon tapa, joka hivutti hiljaa hengiltä. Mutta en mene siihen. En tällä kertaa.
Tänään haluan keskittyä siihen, mikä tuntuu hyvältä.
Miltä työttömyys tuntuu nyt?
🌻Olen oppinut kellumaan paremmin tilassa, joka ahdisti työttömyyden alussa pari kuukautta sitten. En silloinkaan katunut irtisanoutumista, mutta olin levoton ja nukuin huonosti. Tunsin, että kukaan ei vaadi tekemään mitään, mutta kaikki odottavat multa jotain. Etenkin mä itse. Nyt siedän paremmin ajan kulumista ja yritän hyväksyä sen, että seuraavat askeleet vaativat aikaa.
🌻Tunnen toivoa, joka on ristiriidassa maailmantilanteen kanssa. Mulla on tämä oma kupla, jossa teen parhaani muokatakseni elämääni omannäköiseksi. Koen, että mulla on mahdollisuuksia tehdä ja muuttaa asioita omassa elämässäni.
🌻Nukun paremmin. Voin paremmin. Sydämen rytmihäiriöt ovat lähes loppuneet, samoin migreeni. Astma on tasapainossa.
🌻Tunnen oloni luovaksi. Ideoin asioita yrityksen perustamista varten ja olen kirjoittanut taas fiktiivistäkin tekstiä.
Työttömät askeleet tähän mennessä
🌱Olen hakenut työllisyyspalvelujen vaatiman määrän työpaikkoja. Haen niitä, jotka oikeasti kiinnostavat ja joihin olisin valmis menemään. Ei ole tärpännyt.
🌱Työnohjausopintoihin liittyvä lopputyö on lähes valmis.
🌱Olen aloittanut kaksi viimeistä harjoitusryhmää ohjausopintoihin liittyen. Ne tuovat iloa ja ideoita.
🌱Aloitan ensi viikolla yrittäjyyteen liittyvässä mentoroinnissa, jossa voin keskustella ohjaus-ja koulutuspalveluihin liittyvän yritysidean toimivuudesta.
🌱Aloin saada työttömyyskorvausta puolentoista kuukauden karenssin jälkeen.
🌱Budjetoin ja vältän turhan ostamista.
🌱Olen jatkanut talon siivousta ja kirpparimyyntiä saadakseni taskurahaa.
🌱Olen kilpailuttanut mm. puhelinliittymän ja vakuutukset sekä tiputtanut pois suoratoistoja löytääkseni säästöjä.
Kaksi kuukautta on lyhyt aika enkä tiedä, miltä työttömyys tulee tuntumaan neljän kuukauden saati pidemmän ajan jälkeen. Pisin aika, jonka olen aikaisemmin ollut kerrallaan työttömänä, on ollut vuoden verran.
Mutta tällä hetkellä kokemukseni on tämä. Vaikka elämä on epävarmaa, tunnen oloni toiveikkaaksi.
P.S. Muita postauksia työttömyydestä: Päivä, jona irtisanouduin töistä, Viimeinen päivä vakituisissa töissä, Takana viikko työttömyyttä, Onko työllistyminen aina joko tai?
0 comments:
Lähetä kommentti