Hengitän syvään ja hyväksyn. Ajattelen, että kesä se tulee vielä ensi vuonnakin. Uusi mahdollisuus tarttua pihaprojekteihin, jotka olla möllöttävät samassa paikassa odottaen tekijäänsä. Jostain syystä tämä tekijä ei ole vieläkään ehtinyt paikalle.
Mitä tein koko kesän? Luultavasti kaikkea kivaa ja inspiroivaa touhottamista, josta ei jäänyt näkyvää jälkeä pihaan ja puutarhaan. Kuvasin kukkia, tepastelin ympäriinsä kahvikupin tai viinilasin kanssa ja visioin suuria. Nypin rikkaruohoja. Olen mestari siinä, että harhaudun suunnitelmista ja alan nyhtää polulta suolaheinää ja ruohotuppaita.
 |
| Tanssilavan eli terassin aita madaltui kesän aikana, mutta grillin peittävä nypäre jäi vielä. |
Puutarhakivun kanssa on välillä elettävä
Huhtikuussa kirjoitin Puutarhani kipukohdista.
Kipupisteet ovat yhä paikallaan. Niiden kanssa on elettävä. Olen todennut, että puutarhahommissa on turha hakea täydellisyyttä. Luonto valtaa alaa puutarhassakin; se ei tottele mua vaan elää omaa elämäänsä. Ja hyvä niin.
Onneton kukkapenkki on yhä samanlainen, vain rikkaruohoisempi. Maalämpökaivoa suunniteltiin ensin tälle paikalle, joten en tehnyt penkin suhteen yhtään mitään koko kesänä. Kaivo tulikin toiseen kukkapenkkiin, yllätys yllätys.
Etupihan kituvia tuijia en vilkaissut kertaakaan koko kesän aikana.
Tanssilavamme aita madaltui hieman, mutta jäi vähän kesken.
Ja mitähän muita näitä oli.
 |
| Onneton kukkapenkki, jonka alppipajut näyttävät pystyyn kuivuneilta. Tähän haaveilen porrastettua kivikkopuutarhaa. |
Pihaprojekti, joka edistyi!
Mutta hei, yhdellä alueella nytkähdettiin eteenpäin!
Tontin pimeä kulma eli pyörävajan taakse jäävä tontin sivuraja oli aiemmin pelkkää naapurin puolelta levinnyttä nurmea, vieraslajipiiskuja ja epämääräisiä pensaita. Revimme ne pois. Laitoin esteen blokkaamaan naapurin puolelta leviävän nurmen, ja rajasimme rajalle istutusalueen reunakivillä.
Sen pidemmälle emme tänä kesänä päässeet, mutta ensi keväänä koko vajan ympärystä putsataan, tasoitetaan ja laatoitetaan. Istutan rajalle perennaa ja ehkä matalaa kukkivaa pensasta, pikkujasmike on tällä hetkellä mielessä. Sitä voin sitten tuoksutella istuessani kesäiltoina olohuoneessa avoimen ikkunan ääressä. Voi tietysti olla, että jasmike tuoksuu liiankin voimakkaasti. Vaihtoehto voisi olla pensashanhikki, jota meillä on muuallakin.
Alue laskeutuu alemmas omenapuun alle: siihen kohtaan olen ajatellut rappuja ja varjossa pärjäävää kivikkokasvia.
Pyörävajan toinen puoli ja osa kukkapenkistä on tällä hetkellä savea ja isoja renkaanjälkiä, koska maalämpö porattiin kukkapenkkiin. Jääköön sotku nyt lumen alle, mutta ensi kesänä voin rempata kukkapenkkiä parempaan kuntoon ja kunnostaa kulkualueen sen ympärillä.
 |
| Reunakiveys on aloitettu, ensi kesänä alue putsataan ja laatoitetaan. Ja kukkapenkki saa istutuksensa. Miten olis sellainen ihana nuokkuva englantilaistyylinen penkki! |
 |
| Maalämpökaivo on paikallaan. Porausfirma jätti renkaanjäljet muistoksi. Tämäkin ruohottunut alue siistitään vielä. |
Mä oon kaiken kaikkiaan tehokas toimimaan ja viemään asioita loppuun - muualla kuin puutarhassa. Puutarhassa esiin kuoriutuu sinne tänne kuopan kaivava sähköjänis, joka hyppää impulssien perässä. Jossain ympäristössä sen puolen täytyy päästä kuoriutumaan esiin.
Päätän aina uudestaan: en ota tästä stressiä. Kun pihasta tulee mulle pelkkä taakka, muutan pois. On kai kuitenkin inhimillistä harmitella sitä, että matka rytökukkapenkistä unelmien välimerelliseen muotopuutarhaan ei onnistu teleporttaamalla. Vai onnistuisko sittenkin...
P.S. Annoin tekoälyn tehdä Google-linkkejä postaukseen ja kävin mielenkiinnolla katsomassa, mihin ne johtavat. Välimerellinen puutarha näytti vievän Sami Hedbergin puutarhaan - tämä huvitti mua suuresti!
P.P.S. Pihaprojektini tuntuvat olevan ikuisia. Näin olen kirjoitellut niistä aikaisemmin: Kolme pihaprojektia kesälle ja Kolme pihaprojektia: tilannekatsaus.
0 comments:
Lähetä kommentti