Puutarhani kipukohdat

Talomme pihalla on neljä kohtaa, jotka ärsyttävät. Haluaisin uudistaa ne. Lumet ovat sulaneet, ja taas ne huutavat: räjäytä meidät atomeiksi ja aloita alusta!

Ei näissä kohdissa mitään älyttömän perustavanlaatuista vikaa ole, mutta ne vain jäytävät. Niitä on katsellut jo vuosia epäilevin silmin. Osan kehuskelin laittavani kuntoon jo viime kesänä, mutta toisin kävi. Oli liian kiire katsella, kun porkkanat kasvoivat ja öttiäiset pörräsivät kukissa.

Täältä voit lukea viime keväisiä ajatuksia pihaprojekteista: Kolme pihaprojektia kesälle

Tällä kertaa en lupaa tehdä mitään. Ainoastaan kerron, mitä ne ovat. Tätä voi joko ajatella niin, että valitan huonoista kohdista tai että unelmoin muutoksista. Valitsen jälkimmäisen. Koska eikös epäkohdan huomaaminen voi johtaa parempaan?

1. Onneton kukkapenkki

Tämä on listan kärjessä. Surkea pikku pläntti talon vierellä olevassa rinteessä. Rikkaruohoja ja kuivuvia kasveja. 

Se on yksi niistä projekteista, jotka aloitin, mutta en koskaan vienyt loppuun asti. Taisin olla aikamoisen raskaana, kun nytkytin penkin alulle. Kun vauva syntyi, penkki jäi oman onnensa nojaan. Vauva on nyt 6-vuotias. Kukkapenkki on muutaman kuukauden vanhempi, mutta näyttää ikäistään rähjäisemmältä.

Tässä olisi aineksia vaikka mihin. Alppipajut muistuttavat oliivipuita. Tähän voisi tulla sellaista Välimeren tunnelmaa kuivan paikan kasveineen.

Ei näytä kovin välimerelliseltä tällä hetkellä...

2. Kituvat tuijat

Talon edessä olevilla tuijilla on liian vähän kasvutilaa. Ja kun kauriit vielä parturoivat niitä joka talvi, raukat ovat jääneet kitukasvuisiksi.

Tilalle isompi yhtenäinen istutusallas. Varjossa pärjääviä kivikkokasveja. Ehkä tuo terassin aitakin joutaa mäkeen. Annetaan kasveille tilaa ja näyttävyyttä. 

Miksi talon etupuolella ylipäätään pitäisi olla terassi? En ole kertaakaan viettänyt siinä aikaa. Aitaa on käytetty vain kahteen tarkoitukseen: sitä vasten on laitettu nojaamaan pulkat ja Stiga, ja olen ripustanut siihen jouluvalot. Voin jatkossa ripustaa valot kukoistaviin tuijiin.

Haluaisitko itse seisoa betonirenkaassa?

3. Tanssilava

Emme selkeästikään ole terassien ystäviä, sillä juttelimme puolison kanssa eilen, että edellisen asukkaan takapihalle rakentama puinen terassi joutaisi myös pois. Se on liian hallitseva, vaikka onkin sinänsä huolellisesti perustettu. 

Vain orkesteri puuttuu, ja siinä voisi järjestää tanssit. 

Maan rajassa oleva laatoitus olisi huomaamattomampi. Alueen voisi rajata kasveilla, jotka saisivat kaatua osittain laatoitetun alueen päälle. Siinä voisi sitten istuskella ja ihailla pioneja, jotka tällä hetkellä yrittävät kurkkia valoon rima-aidan takaa. 

Ehkä aloitamme sillä, että sahaamme ainakin pois tuon korkeimman kohdan, jolloin ympärille jää tasakorkuinen aita. Sitä katsellessa voi miettiä, lähteekö lattiakin.

Alue on aivan tukossa. Ei tykkää.

4. Varjoinen joutopaikka omenapuun alla

Omenapuun ja pihavaraston väliin on jäänyt pieni soratöppäre. Sora on ajettu paikalleen sen takia, että rinne saataisiin tasoitettua; edellinen asukas ajatteli kai rakentaa autotallin. Me päädyimme pienempään ratkaisuun eli pyörävajaan ja puutelineeseen.

Alue on piilossa jatkuvalta katseelta, mutta kaipaa silti huolenpitoa. 

Rinteeseen voisi muokata raput kulkemista varten. Soraan voisi pengertää multataskuja, joihin voisi istuttaa varjoisan paikan kasveja. Siinä on joskus kauan sitten ollut kukkapenkki, sillä soran ja nurmen rajamailta ponnistaa peurankelloja. Saisikohan ne autettua uuteen kukoistukseen...

Huh huh, heti helpotti, kun kierteli pihalla kahvikupin kanssa ja listasi kipukohdat ylös. Ei kai tästä olekaan enää pitkä matka kipukohtien korjaamiseen, eihän?