Puutarhani lempparikohdat

Tiesittekö, että puutarhastaankin voi etääntyä? Vaikka se on rakas, siihen ei välillä saa yhteyttä eikä sen suhteen jaksa nähdä vaivaa tai yrittää. Mulle on käynyt näin tänä keväänä. En vain ole jaksanut. On ollut liian helppo vain nähdä puutarhan huonot puolet: tilaa valtaavat rikkaruohot, keskeneräiset projektit, talvelle menetetyt kasvit. 

Nyt, helatorstain aamuna, jokin nytkähti.

Aamu oli mukavan leppeä, yöllä oli satanut ja pihalla tuoksui kesä. Vein tsinnian ja samettikukan taimet kasvihuoneeseen totuttelemaan ulkoiluun. Linnut lauloivat. Löysin pötkylämäisiä papanoita eli varmoja merkkejä pihasiilin paluusta. Alkukesästä se liikuskelee yön turvin, myöhemmin kesällä se kulkee kukkapenkissä jo iltapäivästä.

Rakkaussuhde alkoi elpyä.

Joskus aiemmin kirjoitin jutun puutarhani kipukohdista. On vain reilua, että työstääkseni suhdettamme kerron myös sen ihanimmista puolista.

Vanha puukeinu

En tiedä kuinka vanha. Se olit täällä jo silloin, kun muutimme. Ehkä se on seissyt tässä pitkäänkin. Sen takana kasvaa iso pihlaja, joka varjostaa pihaa keskipäivällä, kun on liian kuuma. Istutin sen viereen rusokirsikan, että keinun ympärille muodostuisi suojaisa paikka ja varjoa riittäisi pidemmälle iltapäivään.

Tähän paistavat illalla viimeiset auringonsäteet.

Ruusupenkki

Unohdin suojata ruusut viime syksynä. Nyt seuraan jännityksellä, nousevatko ne vielä ylös. Keltaista ja vaaleanpunaista, paljon perhosia ja ruusuntuoksua. 

Takakuistin raput

Tässä vain istun ja ihmettelen. Mietin, että mitä sitä tekisi seuraavaksi. Mulla on paha tapa suunnitella uutta, vaikka vanhakin on vielä huolehtimatta. 

Tässä koko aurinkoinen takapiha avautuu eteen. Eihän sille voi mitään, että mielikuvitus alkaa piirtää ajatuksia. Meillä on iso nurmialue, liian iso. Haluaisin pihaan erilaisia alueita. Nyt se on vielä iso nurmipläntti, joka on alkanut kuroutua reunoilta kiinni istutusten voimin. Ilmoittauduin keväällä pihasuunnittelukurssille tavoitteena muodostaa kokonaiskuva pihan tarpeista, mutta harmi kyllä kurssi ei toteutunut. 

Etupihan istutusallas

Tässä oli ennen vain soraa ja ajotie. Joku naapureista teki siitä valituksen kaupungille, joka puolestaan käski meitä laittamaan tien umpeen. Syynä oli, että meillä ei saanut olla kahta ajotietä.

No, sen enemmän tilaa kasveille. Rakensimme soralle kohotetun istutusaltaan, ja istutin siihen limen, violetin ja keltaisen värissä olevia kasveja. Tällä hetkellä parasta ovat tulppaanit, joihin myyrät eivät pääse käsiksi. Katselen istutusta keittiön ikkunasta.

Kasvihuone

Ehdottomasti puutarhan tyyssija. Toin tietokoneen tänne ja kirjoitan pienen metallisen puutarhapöydän ääressä. Sen verran kuuma ja kosteaa on ilma, että silmälasit menevät huuruun, ellen avaa ovea. 

Kaikki on vielä kovin kesken, siivous ja istutus. Vain talvesta selvinnyt viiniköynnös kukkii nurkassa ja kurottaa kohti sitä kannattelevia hyllyjä. Tykkään istua tässä ja katsella kasvihuoneen edessä avautuvaa pihaa ja istutuslaatikkoja.

Kyllä mä susta tykkään, puutarhani, vaikka meillä ei viime kuukausina ole mennyt kovin hyvin. Lupaan panostaa meihin ja nähdä kokonaisuus rikkaruohojen takaa.