Ruusupenkin perustamisen ABC

Elokuussa parasta ovat ruusut. Kun istuu kahvikupin kanssa takakuistilla, ja ilmassa leijailee sellainen ihan pieni tuoksu vain, ei liian ärsyttävä ja voimakas. 

Tänä kesänä ruusuja on enemmän kuin aikaisemmin, vaikka toisin luulin keväällä. Olin unohtanut talvisuojauksen, ja ruusuraukat näyttivät kovin kituvilta. Hitaasti mutta varmasti ne kuitenkin kurkottelivat taivasta kohti. 

Ruusun istuttaminen

Tulikohan luvattua liikaa, kun puhuin ruusupenkin ABC:stä? Kun en varsinainen ruusuekspertti ole. Tai ehkä olen, ehkä musta on kuoriutumassa sellainen yrityksen ja erehdyksen kautta. 

Mulla on ollut ruusupenkki jo useamman vuoden, mutta toissa vuonna kunnostin sen. 

Vanhat ruusut pois eli A

Homma alkoi siitä, että revin pois vanhat ruusut, jotka pukkasivat juuriversopöheikköä. Tuo pienilehtinen pöheikkö ei kukkinut, ja jalostettu ryhmäruusu oli enää muisto vain. 

Jalostettu ruusu vartetaan talvenkestävään juuristoon, ja meikäläisen penkissä nämä jalostetut maanpäälliset osat olivat kuolleet Tampereen kylmässä talvessa. Samassa rytäkässä olivat menneet laventelit, jotka olivat pärjänneet ruusujen kanssa kohopenkissä useamman vuoden.

Eli lapio avuksi ja vipuvarren voimalla juurakot pois maasta. Penkki kannattaa kitkeä puhtaaksi rikkakasveista, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kitkeä juolavehnää ynnä muuta piikikkäiden ruusujen lomasta. Kokemuksen kautta tämäkin. Mullan tulee olla muhevaa ja ravinteikasta. Itse käytin puutarhamultaa, jota tuunasin kalkilla ja palaneella hevosenlannalla. Meillä käy joka syksy hevosenkakkakauppias ovella. Kätevää.

Ruusulajikkeen valinta eli B

Ostin uudet ruusut. Suurin osa oli ruukussa, mutta osa paljasjuurisena eli laihana ruusuntynkänä, jossa ei ole maanpäällistä osaa tai multaa mukana. 

Tampere on kasvuvyöhykettä III, joten tavoitteena oli valita lajikkeet, joilla olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä talvesta. Tykkään tertturuusuista, jotka muodostavat paljon kukkia jokaiseen terttuun. Valitsin viisi ruusulajia. Olisi kiva kuulla, mikä on sun suosikki näistä?

Ballade: herkän vaaleanpunainen. Muodostaa paljon kukkia. Tämä on tertturuusu.

Fairy: vaaleanpunainen maanpeiteruusu. Tämä on ainoa ruusu, joka penkissä on ollut jo iät ja ajat. Ei ole pelästynyt Tampereen talvea. Kaveri asui yhden kesän ruukussakin.

Hansestadt Rostoc: herkullinen aprikoosiin tai oranssiin vivahtava väri. Tämä on toinen penkin tertturuusuista.

Noblesse: penkin korkein ja tanakin ruusu, tuoksuu ihanalle. En tiedä miksi tätä väriä kutsuisin. Tumma pinkki? Violettiin vivahtava? Vadelma?

Peace: tää on mun ehdoton suosikki. Kukka alkaa ihanan keltaisena ja aukeaa pikkuhiljaa vaaleanpunaista kohti. Nimi tulee rauhasta, joka solmittiin toisen maailmansodan jälkeen.

Ruusun istutus kohopenkkiin eli C

Kohopenkki on kätevä ruusulle, koska se saattaa herkkänä nyrpistellä seisovalle vedelle. Oma penkkini on turhankin matala, koska olen rajannut sen pienillä betonisilla pihakivillä. Ehkä seuraavalla kunnostuskerralla kohotan reunoja. 

Koska ruusun juuret tulee istuttaa aika syvälle, kannattaa varautua kaivamaan myös maanpintaa alemmas. Paltiarallaa 60 cm voisi olla hyvä syvyys ruusulle. Omassa penkissäni tuli todella iso kivi vastaan noin puolessa metrissä, joten siihen loppui kaivuu. Tilannetta voi tasoittaa kohottamalla penkkiä tarpeeksi maanpinnan yläpuolelle. 

Ennen kuin lykkää ruusut multaan, kannattaa laittaa paljasjuuriset taimet (tai miksei astiataimetkin) veteen seisomaan, jotta ne imevät kunnolla kosteutta. 

ruukkutaimia

Kun ruusua istuttaa, on tärkeintä tunnistaa jalostuskohta. Se on se pullukka ruusun tyvessä, jossa jaloruusu kohtaa toisen lajin talvenkestävämmät juuret. Tämä on ruusun kylmänarin kohta, joten se kannattaa laittaa n. 15 cm mullan alle. 

Laitoin istutuskuopan pohjalle palanutta hevosenlantaa ja hieman multaa väliin, sitten ruusu kohdilleen. Lanta toimii pitkäaikaisempana lannoitteena, ja lisäksi piristän penkkiä kesälannoitteella ja katekompostilla. Jos istuttaa paljasjuurista taimea, ei kannata rytätä juuria kuopan pohjaan, vaan niille kannattaa jättää tilaa olla suorina.

Oma penkkini kapea ja pitkä, noin 1 m x 4,5 m. Ruusun istutusväli on 30-50 cm, riippuen lajista. Yritin optimoida tilan ja istutin omat ruusuni siksakin muotoon. Ainakin tähän mennessä näyttää siltä, että niillä on tarpeeksi tilaa. Penkissä on jokaista ryhmäruusulajia 3 kpl  eli 12 kpl yhteensä, ja lisäksi yksi maanpeiteruusu. Ruusujen kaveriksi olen laittanut sipulikukkia ja muutaman laventelin.

Ja sitten nautitaan kukinnasta ja trimmaillaan kuihtuneet ruusunukat pois.

Penkki pari kesää sitten. Ikävä kyllä myös rikkaruohot ovat tulleet takaisin...

Tuholaisvapaa kesä

Kuten alussa sanoin, tänä kesänä ruusut ovat kukkineet runsaasti. Paitsi että ne selvisivät talvesta ilman suojausta, ovat ne saaneet olla rauhassa eläimiltä.

Viime kesänä kauris kävi herkuttelemassa puhkeavilla ruusunnupuilla. Siinä ei auttanut huuto eikä manaus; ruusut pahastuivat niin, että kukkivat vaatimattomasti vasta syksyllä, kun olivat saaneet kasvatettua uudet kukanalut. 

Tänä kesänä kauris on pysynyt poissa. En sitten tiedä, auttoiko lampaanrasvasta tehty karkote, jonka pitäisi haista kauriin nenuun todeeella pahalta. (Huom, ostin karkotteen kaupasta, en keitellyt itse. Jokin raja minullakin.)

Myös toukat ovat jättäneet ruusut rauhaan. Vaikka perhoset ovat ihania, niiden toukat ovat ahneita ruusunnuppujen mässyttäjiä. Luulisi, että 40+ nainen olisi edes pientä toukanpötkylää nopeampi, mutta ei. Lähes joka kesä olen herännyt nyppimään toukkia pois ruusuista vasta sitten, kun ne ovat jo syöneet osan nupuista. 

Tänä kesänä toukkia ei ole näkynyt. Ei ole kyllä ollut paljoa perhosiakaan, mikä on harmi. Ehkä kylmä alkukesä teki jotain perhospopulaatiolle. Mutta mitäpä tässä muutakaan voi kuin nauttia kukinnasta ja tervehtiä toukkia taas ensi vuonna.