Rintamamiestalosta loppuvat makuuhuoneet

"Muutetaan isompaan taloon!" lapset huutavat. "Me tarvitaan omat huoneet!" Siskokset eivät enää mahdu samaan lastenhuoneeseen. Kuopus nukkuu liian lyhyessä sängyssä, koska pidempi ei mahdu huoneeseen. Muuttamassa emme ole, mutta ei ole helppoa taikoa lisää huoneitakaan. 

Samalla on pakko myöntää, että esiteinin ja ekaluokkalaisen yhteiselo pienessä makuuhuoneessa on tullut tiensä päähän.

Miten ne ennen mahtuivat asumaan?

Rintamamiestaloille on tyypillistä kaksi makuuhuonetta yläkerrassa, ja näin on meilläkin. Toinen huone on aikuisten ja etätyöskentelypisteen aluetta. Lapset jakavat toisen, pienemmän.

Ennen muinoin yläkerta on ollut kokonaisen perheen asunto: nykyisessä aikuisten makuuhuoneessa nukkui koko perhe, ja lastenhuoneessa oli keittiö. Siihen nähden tuntuu hemmotellulta kitistä tästä asiasta. Tosin elintaso oli vähän erilainen sodan jälkeen 50-luvulla kuin vuonna 2025.

Kun muutimme, meillä oli yksi lapsi. Nyt heitä on kaksi. Yksinkertaista matematiikkaa, joka oli toiveissa jo muuttovaiheessa. Tiedostimme jo silloin, että makkareita on niukemman puoleisesti, mutta ajattelimme asian ratkeavan jotenkin. Puutalomme oli muuten sopiva eikä meillä ollut rahaa isomman talon ostoon. Tykkäsimme myös siitä, että vanhan talon huoneet ovat kaikki mukavan kokoisia, eivät pieniä koppeja.

Kymmenen vuotta myöhemmin mukavan kokoinen makkari ei ole enää mukava, kun lapset ovat toistensa kurkuissa kiinni ja viskovat toistensa tavaroita raivatakseen itselleen tilaa. 

Mitä tehdä? Meillä on kolme vaihtoehtoa. Ei, jopa neljä. 

Aikuisten makkarissa on tilaa. Varsinkin kun pinnasänky ei ole vienyt tilaa enää kuuteen vuoteen.

Vaihtoehto 1: rakennetaan kolmas makuuhuone

Koska rintamamiestalomme makuuhuoneet ovat kohtuullisen kokoisia, toinen jopa iso, yläkerrassa on teoriassa tilaa kolmelle pienelle makuuhuoneelle. Meidän pitäisi vain purkaa seinät sekä kylmä lapetila talon molemmilta puolilta ja rakentaa kaikki uusiksi. Ehkä helppo juttu sisustusarkkitehdille, mutta ei meidän rajoittuneelle suunnittelutaidollemme. 

Lisäksi mekin ymmärrämme, että on rajoitteita, joita on hankala muuttaa. Savupiipun paikka on yksi. Se on keskellä taloa. Sen kylkeen on jossain vaiheessa talon historiaa mahdutettu pikkuruinen vessa. Raputkin ovat aika hallitseva osa kokonaisuutta. Ehkä niidenkin kulkua olisi mahdollista siirtää, mutta iso homma se olisi. 

Emme taida valita kolmannen makuuhuoneen rakentamista. Suurin syy on se, että arvostamme selkeyttä emmekä halua sokkelomaista yläkertaa pikkiriikkisillä makuuhuoneilla. Kun etsimme taloa, näimme monta rintamamiestaloa, jossa huoneita oli lisätty sillä kustannuksella, että käynti yhteen huoneeseen kävi toisen huoneen kautta. Yläkerrasta tulisi suljettu ja tukkoinen, ainakin tämän kokoisessa talossa kuin meillä on.

Yläkerran ahdas aula, joka tursuaa pyykkiä. Seinän takana on kylmä lapetila.

Vaihtoehto 2: rakennetaan aula

Yläkertaan ei ehkä saa kolmatta makuuhuonetta, mutta ajatus tilan avartamisesta muuhun tarkoitukseen houkuttaa. 

Viistokaton alle jäävä lapetila on meillä tosiaankin alkuperäisessä olomuodossaan eli kylmänä säilytystilana. Olemme miettineet, että ottaisimme lapetilan toiselta puolelta asuinkäyttöön. Tämä ei toisi kolmatta makuuhuonetta, mutta voisimme laajentaa pienempää makuuhuonetta ja saisimme käyttöön avaramman aulatilan. Näin molemmat makuuhuoneet olisivat tilavat ja aulassakin olisi oleskelutilaa, johon paeta. Siihen mahtuisi vaikka vuodesohva vieraita varten ja ehkä etätyöpiste. 

Joo, varteenotettava vaihtoehto, mutta ei ehkä äkkipelastus taistelevien siskosten tarinaan.

Toinen lapetila saisi jäädä kylmäksi. Sen avaaminen ei tunnu tuovan lisäarvoa, varsinkin kun se blokkaa kesäisin eteläpuolelta loimottavaa auringonpaahdetta ja kuumuutta. Eikä ole pöllömpää, kun on silmiltä piilossa olevaa säilytystilaa kaikenkokoiselle tavaralle.

Lapetilan vintillä on vanhoja vaatteita ja kuolleita kärpäsiä. Joskus täällä on ehkä kuivatettu pyykkiä.

Vaihtoehto 3: aikuiset muuttavat alakertaan

Alakertamme on perinteisen rintamamiestalon malliin ympäri kierrettävä: eteinen, keittiö ja kaksi oleskeluhuonetta. Ovia ei ole, joten alhaalla pääsee lasten ja koirien (joita meillä joskus vierailee) iloksi juoksemaan rallia ympäri. 

Olohuone on, no, oleskelukäytössä. Sen vieressä olevaa tilaa kutsumme kirjastohuoneeksi. Aika pömpöösi nimi siihen nähden, että se on talon sekatavarahuone, joka on täynnä pyykkiä ja leluja. On siellä kirjahyllykin ja kaksi nojatuolia, mutta salonkimaista lueskelukäyttöä huoneelle ei ole koskaan kehittynyt. 

Aikuiset voisivat muuttaa kirjastohuoneeseen, mutta muutama asia mietityttää. 

Huone on aikamoinen läpikulkupaikka. Siitä pääsee keittiöön, takaoven kautta pihalle ja olohuoneeseen. Kulun olohuoneeseen saisi toki kiinni hienoilla pariovilla. Mutta kaksi muuta ovea tekevät parisängyn ja vaatekaapin sijoittelusta haasteellista. Kulun keittiöön voisi sulkea, jolloin saisimme huoneeseen ovettoman seinän. En tosin tiedä, mitä tämä tekisi ilmanvaihdolle ja lämmönjakautumiselle alakerrassa. Nämäkään ratkaisut eivät poistaisi sitä tosiasiaa, että kovin rauhallisessa paikassa huone ei ole. Aamulla on turha toivoa pitkiä unia, jos yksi aamuvirkku kolistaa keittiössä ja toinen olohuoneessa. 

Lisäksi pienempi lapsista tarvitsee yhä vanhempiaan keskellä yötä, enkä halua hänen kompuroivan hädissään pimeissä rappusissa. En myöskään itse halua kompuroida kerrosten välillä, jos lapsi näkee painajaisia ja itkee.

Ehkä tämä ratkaisu toimii parhaiten sitten, kun yläkerrasta tulee todellinen teinivaltakunta, ja niin lapset kuin vanhemmatkin tarvitsevat toisistaan etäisyyttä.

Ehkä siitä makuuhuoneen saisi. 

Vaihtoehto 4: se helpoin ja nopein

No tämähän me varmaan tehdään. Heti ensi viikolla, jos se minusta on kiinni. 

Lapset muuttavat isompaan makkariin ja aikuiset survovat parisänkynsä lastenhuoneeseen. Laastariratkaisu, mutta tyhjää parempi. Lapset saavat muutaman metrin tilaa välilleen ja heidän huonekalunsa mahtuvat huoneeseen paremmin. Ehkä se viilentää pahimman kuohun. 

Olen pähkinyt pääni puhki, että miten isomman makkarin saisi jaettua näköesteellä, mutta ikkunan sijainti asettaa haasteen esim. hyllyn sijoittamiselle keskelle huonetta. Viherkasveja? Sermi? Verho? Jos  sinulla on kokemusta tai hyviä ideoita, otan ne kiitollisena vastaan!

Nykyinen lastenhuone on parisängylle pieni, varsinkin kun työpöytäkin pitää ährätä johonkin nurkkaan. Jokaisella seinällä on ovea ja ikkunaa, joten sijoittelumahdollisuuksia ei ole paljoa. Ja jään kaipaamaan entisen makuuhuoneen ihanaa kirsikkapuutapettia. Vaikka mikäs vika on lastenhuoneen limenvihreässä ja turkoosissa kuviossakaan, itsehän olen senkin valinnut. Kivasti repsottavat saumatkin, kun kuopus on niitä kiukuspäissään repinyt.

Lastenhuoneen psykedeelinen  ja revitty tapetti.

Eli tämä on suunnitelma: aikuiset menevät lastenhuoneeseen. Sen jälkeen - ehkä tilanpuutteen ja repsottavien tapettien kannustamina - he ottavat itseään niskasta kiinni ja toteuttavat yläkertaan aularemontin. Sen jälkeen he voivat palatta entiseen makkariinsa tai lojua tyytyväisinä uudistetussa ja suurennetussa huoneessa. 

Kun lapset alkavat olla sen ikäisiä, että talossa pyörii poika- tai tyttöystäviä ja vanhemmat ovat persona non grata, he voivat laskeutua elämään alakerran kirjastohuoneessa.

Tilanne on täynnä mahdollisuuksia.