Kuistin eli rakkaan romuläjän siivous

"Ai kun ihanaa, teillä on tuommoinen kuisti. Sen saa varmaan tosi nätiksi!" Näin on muutama ihminen sanonut sinä aikana, kun olemme talossamme asuneet. Saahan sen, jos laittaa. On nätit ikkunat ja pelargonioille tilaa ikkunalaudalla. 

Pelargoniat ovat varmaankin ainoat asiat, joihin olen vuosien varrella jaksanut panostaa. Muutoin kuistiraukka on ollut aika laiminlyöty. Ja kuten alla olevasta todistusaineistosta näkyy, pelargoniatkin ovat jääneet heitteille ilmojen kylmetessä.

joulukuinen pelargonia

Kuisti on ollut monitoimivarasto. Siellä on kasvatettu taimia ja säilötty talviurheiluvälineitä. Syksyisin sinne on dumpattu tyhjiä ja usein täynnä multaa olevia ruukkuja ja talvisin siellä on nukutettu vauvaa vaunuissa. Siellä on lojunut erinäisiä pareja jo käytöstä poistuneita kenkiä, joita kukaan (siis minä) ei ole jaksanut jatkokäsitellä kierrätykseen. 

Vaikka kuistin läpi kuljetaan läpi päivittäin, se on elänyt omaa hylättyä elämäänsä. 

Potentiaalia olisi, kuistilla nimittäin

Olen mä joskus yrittänyt. Muistan yhden sateisen kesän, jolloin kyllästyin istumaan sisällä ja sisustin kuistin kahvittelupaikaksi. Laitoin kukkia ja penkin, jossa istuskella. 

Join yhdet kahvit. Johtuu ehkä siitä, että näkymä kuistilta ei ole kovin kummoinen: silmien eteen avautuu romanttinen asvalttitie. Oon myös aika levoton kahvittelemaan yhdessä paikassa istuen. Paitsi jos kahvikuppi lepää television ja hyvän sarjan edessä.

Talvisin olen panostanut valoihin eli toisin sanoen laittanut ledivalosarjan kiemurtelemaan kuistin ikkunalaudalle. Uskollinen valosarja heitti henkensä kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen kuisti on ollut pimeänä.

kosmoskukat lokakuussa

Uuteen nousuun

Alkaisiko nyt kuistin uusi tuleminen?

Ei kuitenkaan innostuta aivan liikoja. Asetan tavoitteet sopivan matkan päähän, ettei tule paha mieli. Ja se tavoite on: raivausurakka. Meille on tulossa jouluna vieraita, ja olisi suotavaa, että he mahtuvat kulkemaan sisään kompastumatta. Jokin silmää miellyttävä kohta kaupan päälle. 

lähtötilanne

Siispä kiikutin kellariin puutarhatavarat, jotka olivat lojuneet kuistilla lokakuusta. Pesin niitä kylpyhuoneessa. Irrotin ikkunoihin kiinni jäätyneet pelargoniat. Värväsin puolison kuljettamaan vanhat lastenrattaat vintille. Ja kerrottakoon, että näissä rattaissa ei ole istunut kukaan muutamaan vuoteen. Imuroin lattialle kaatuneet mullat. Pyyhkäisin vähän ikkunalautoja.

raivauksen jälkeen

Voi kun näkymä vielä olisi parempi kuin autotie.

Kaiken tämän olisi ehkä voinut tehdä jo aiemmin. 

Mutta älkää väittäkö, etteikö jouluna moni muukin tarttuisi askareeseen, jota on tullut lykättyä? Ehkä ylioppilas- tai jotkin muut kinkerit aiheuttavat samanlaisen vimman. Muistan, kun omissa juhlissani isäni laittoi paikalleen lattialistat, jotka olivat odottaneet vuoroaan siitä asti, kun talo oli rakennettu. Joka tapahtui silloin, kun olin 3-vuotias. Laskekaa itse.

Ehkä olen siis perinyt kunnostustöihin liittyvän viivyttelygeenin. 

No, raivaus on tehty. Tilaa tuli huomattavasti enemmän. Lisäksi lasten pulkassa ollut lampaantalja pääsi penkille ja syklaamille löytyi sopivan viileä paikka oven viereltä. Vanhat kuusenvalot pääsivät ikkunalaudalle. Vieraat voivat vaikka laittaa tanssiksi keskellä kuistia. 

Pakkaskuura kirkastaa kivasti paikkoja, mutta viime päivien harmaa sadekeli paljastaa kuistin maalipinnan huonon kunnon. Kuisti on lämmittämätön eli ikkunoihin kertyy kosteutta. Ehkä ensi kesänä on edessä kunnostusurakka.

Mutta ei vielä. Ei niitä hämärässä näe. Nyt haluan yhden viiniglögin, kiitos.