Kirjafestarit ja märälle koiralle tuoksuvaa viiniä

Mikä voisi olla parempi yhdistelmä kuin kirja ja viini? Erikseen, mutta samaan aikaan nautittuna. Lisätään siihen vielä mukavia ihmisiä ympärillä. Mun lauantai oli näitä asioita.

Kävin Tampere-talolla kirjafestareilla. 

Istuin ensin dekkarisalissa kuuntelemassa mm. Anneli Kantoa, joka on kirjoittanut Noora Näkijä -trilogian, ja Katri Ylistä, jolta on julkaistu Saatanallinen paniikki. 

Ina Mikkola haastattelee Katri Ylistä.

Sen jälkeen töpöstelin nuortenkirjasaliin katsastamaan, mitä siellä oli tarjolla. Salla Simukka haastatteli Siru Kolua tämän nuortenkirjasta Hohtavat, jossa osa ihmisistä saa ilmoituksen maailmanlopusta. Hyytävää... 

Simukka ja Kolu pitivät vielä toisenkin puheenvuoron yhteistoimittamastaan kirjasta Tästä ihmemaahan, joka on novellikokoelma Liisa Ihmemaan hengessä. 

Näiden kahden kirjailijan esitys oli äänekäs ja energisoiva, ja he puhuivat kirjoittajaystävyydestään tavalla, joka nauratti. Heidän mukaansa välillä jopa hävettää, että saa palkkaa siitä, että leikkii parhaan ystävänsä kanssa tarinoiden parissa. No ei tietenkään oikeasti hävetä, ei kirjailija palkkioilla juhli. Mutta olin kateellinen: voi kunpa voisin itse tienata sillä, mitä on hauskinta tehdä. Eli kirjoittaa. 

Festareilla moni kirjailija sivusi puheenvuorossaan onnetonta tilannetta, jossa suomalainen kulttuuri ja kirjallisuus ovat tällä hetkellä. Finlandia-palkinnot myönnettiin samana päivänä, kun kirjan arvonlisävero nousi.

Siri Kolu ja Salla Simukka

Samat henkilöt, mutta eri järjestyksessä

Olin festareilla kahden kirjoittajakaverin kanssa Viita-akatemiasta. Aino-Marialta  julkaistiin tänä syksynä lastenrunokirja, Sänkymönkiäisen pyjamapäivä. Kannattaa ostaa jollekin pienelle ihmiselle joululahjaksi! Annan esikoisdekkari Jäljet julkaistaan tammikuussa. Suuri suositus tällekin. Oli mahtava olla kommentoimassa molempien tekstejä niiden muokkausvaiheessa. 

Oon kolmatta vuotta Viita-akatemiassa, ja se on ollut elämää hytkyttävä kokemus. Paitsi että on tutustunut upeisiin ihmisiin, on saanut kirjoittaa luvan kanssa. Ympärillä on ollut ihmisiä, jotka pitävät kirjoittamista tärkeänä, oli se kuinka aikaa vievää ja älytöntä tahansa. Se on monelle lähinnä kallis harrastus, itsellenikin. Sitä istuu kirjoittajakursseilla ruokkiakseen kirjoittamisintoa ja ottaa välillä palkatonta saadakseen aikaa kirjoittaa. 

Kolmas vasemmalta kirvoitti erilaisimmat hajutulkinnat.

Kirjafestarit päättyivät viinimaistiaisiin, totta kai, ainakin meidän porukalla. Eteen tuotiin neljä erilaista kuohuviiniä. Niitä sitten nuuhkittiin ja maisteltiin. Yksi parhaimman makuisista viineistä ei aluksi hurmannut tuoksullaan. Sitä taidettiin kuvailla seuraavin sanoin: märän koiran vivahdus, minkkitarha, tiskihanskat ja kukkamulta. 

Hajuasioista ei voi kiistellä.