Kävin Tampereen Näsikalliolla vakoilemassa, miltä tuntuisi elää kuin aatelinen. Korkeimmalla kohdalla tönöttää museo Milavida, jonka rakennutti alunperin Finlaysonin omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck.
Mikäpäs olisi tehtaan patruunana kukkulalla käyskennellessä. Toiselle puolelle avautuu Näsijärvi ja toiselle puolelle laskeuduttaessa tulevat vastaan Tallipiha, Finlaysonin kirkko ja koskea ympäröivä Finlaysonin tehdasalue.
 |
| Tallipihan suuntaan laskeutuvassa puutarhassa on valotaidetta. |
Nottbeckit - Tampereen kosmopoliitit
Milavidassa on näyttely, joka kertoo Nottbeckien elämästä. Joulun aikaan näyttely täydentyy aatelisten joulusta kertovilla esineillä (Palatsin joulu).
Olihan se hienoa. Kaakeliuunia ja krumeluureja tapetteja. Korkeita huoneita ja isoja ikkunoita. Kahvittelua salongissa. Kristallikruunuja ja iso portaikko toiseen kerrokseen.
Joulun elementeistä monet olivat tuttuja nykyajan eläjällekin. Sipulikukkia ja joulukuusi. Von Nottbeckit olivat baltiansaksalaista alkuperää, ja heidän pöydässään se näkyi saksalaisille tyypillisinä herkkuina. Älkää kysykö mitä ne olivat, en enää muista.
Se jäi mieleen, että 1800-luvun aateliset söivät aivan samoja leivonnaisia kuin minäkin: pipareita, torttuja ja maustekakkua.
Aikamoista tämä elintasomuutos: meidän rintamamiestalossa syödään samoja paakelseja kuin keisarin aateloiman tehtaanpatruunan pöydässä! Tosin keisaria ei ole meillä päin näkynyt, ei myöskään palvelijoita, jotka laittaisivat ja tarjoilisivat ruoat. Muutama muukin yksityiskohta saattaa olla hieman erilainen.
 |
| jouluherkkua herrasväelle |
 |
| toisenlaista väkeä |
Milavidan rakennuttanut Peter von Nottbeck ei ehtinyt nauttia uudesta palatsistaan, sillä umpisuolentulehdus korjasi miehen vuonna 1899. Vaimo oli kuollut vuotta aiemmin synnyttäessään kaksosia. Milavidan palatsiin muuttivat perheen neljä orpolasta palvelusväen kanssa.
 |
| Milavidan neljä orpolasta? |
Von Nottbeckin aateloitu sukulinja oli päätynyt Tampereelle vuosikymmeniä aiemmin, kun 1830-luvulla Peterin Pietarissa asuva isoisä kiinnostui kosken ympärille pykätystä puuvillakehräämöstä. Mies päätti ostaa tehtaan muuan James Finlaysonilta ja alkoi laajentaa sen toimintaa. Paikan päälle hän lähetti poikansa Wilhelmin, Peterin isän, opettelemaan tehtaan johtamista.
Aikansa Nottbeckit Tampereella pyörivät ja osa heistä on haudattu Lielahteen suvun hautausmaalle. Orvoksi jääneet Milavidan lapset asuivat palatsissa vuoteen 1902, ja pikkuhiljaa koko suku kaikkosi kaupungista. Takaisin Venäjälle ehkä. Palatsi myytiin Tampereen kaupungille vuonna 1905. Sen nimi muutettiin Näsilinnaksi ja tiloihin muutti Hämeen museo.
Vuosi 1918 oli aikamoista tiimellystä Tampereella. Näsilinnassa oli Punaisen ristin sairaala ja lopulta punaiset perustivat sinne tukikohdan. Kun Tampereesta taisteltiin, jäi Näsilinna keskelle kahakkaa ja sai aikamoista osumaa.
Nykyiseen Milavidan muotoonsa rakennus kunnostettiin 2000-luvun alussa, ja se entisöitiin mahdollisimman tarkasti 1890-luvun henkeen.
(Lähde: museomilavida.fi)
Muodin huipulla
Palatsin joulun lisäksi Milavidassa on esillä huippusuunnittelijoiden luomuksia eri vuosikymmeniltä.
 |
| 1900-luvun vaihde |
 |
| 1920-luku |
Mun henkilökohtainen suosikki oli 1950-luvun musta luomus tyllihelmoineen, vaikka vyötärön kapeus kauhistuttaakin. Se onkin jännä juttu, miten tuo vyötärön korostus on muodin mukaan elänyt. 1900-luvun vaihteessa naiset pidättivät hengitystä korseteissaan, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeen vyötärö hävisi mekosta kokonaan. Kunnes taas toisen maailmansodan jälkeen se hiipi paikalleen ja alkoi myöhemmin taas hiipua pois.
Vaikka kapean vyötärön korostaminen ahdistaakin, täytyy myöntää, että toinen suosikkini oli 1940-luvun roosanvärinen mekko.
 |
| 1940-luku |
 |
| 1950-luku |
10-vuotiaan tyttären kanssa katsottiin, että on se hameenhelma ollut aika lyhyt 60-luvulla, jolloin mummo eli nuoruuttaan. Tiedusteltiin helman tilannetta joulun aikaan ja äitini nyökytteli, että olihan se niin lyhyt että hyvä kun takapuoli peittyi.
 |
| 1960-luku ja mummon helman pituus |
 |
| 1980-luku |
1980-luku eli syntymävuosikymmeneni on muodin osalta mulle suurin mysteeri. Näyttivätkö ne vaatteet oikeasti hyvältä vai olenko jotenkin traumatisoitunut eläessäni lapsuuttani olkatoppauksien ympäröimänä?
0 comments:
Lähetä kommentti