Mitä jouluperinteitä haluan omalle perheelle?

Olen aina ollut vanhemmillani jouluaaton. Yli 40 vuotta. Tänä vuonna alkoi luissa tuntua tutina ja tarve tehdä asiat toisin. Siispä jäimme kotiin. Olenko aikuistunut vai mitä tapahtui?

Ehkä halusin perheelle jonkin oman joulujutun. Ettemme aina tee asioita tavalla, jolla toiset ne tekevät. Ettei minun tarvitse aina pakata riiteleviä lapsia ja tursuvia lahjakasseja autoon ja lähteä ajamaan pois kotoa jouluksi.

Ei sillä, että vanhempien tai puolison vanhempien jouluvietossa olisi mitään vikaa. Mutta ehkä halusin lapsille muiston kotona vietetystä joulusta, meidän perheen tavalla.

Toisaalta perinnehomma vähän ärsyttää. Miksi kaikki pitäisi aina tehdä tietyllä tavalla ihan vain sen takia, että niin on aina tehty? Sama porkkanalaatikko ja sauna-aikataulu joka joulu. Eikö joka jouluun voisi tuoda jonkun uuden kivan kokeilun? Tämä pätee siis minuun - minä olen se, joka kyllästyy helposti. Ymmärrän kyllä, jos muut saavat turvaa perinteistä.

Enkä minäkään perinteitä halua kokonaan lakkauttaa. Ne luovat jatkuvuutta, kulttuuria, ja ne voivat olla tosi kauniita ja rauhoittavia. Niistä jää muistoja. 

Mulle joulu tarkoittaa seuraavia asioita.

Sopivissa määrin yhdessäoloa

On kiva, kun televisio laitetaan kiinni ja jutellaan, syödään ja pelataan lautapelejä. Emme menneet vanhemmilleni aatoksi, mutta vanhempani ja veljeni tulivat meille yöksi. Se oli mukavaa vaihtelua. 

En kuitenkaan halua, että joulu on pakotettua yhdessäoloa. Jos haluaa olla itsekseen, se on ok. Kävin lenkillä välillä. Kuopus veti huoneen oven kiinni ja sanoi haluavansa leikkiä hetken yksikseen. Ei aina jaksa olla ihmisten ympäröimänä, olivat he sitten kuinka rakkaita tahansa.

Menossa Suomi-tietopeli

Veljeltä lainattu lenkkikaveri

Jos sillä on evät, syön sen!

Juhlaruoka on aina kohokohta. Mun mielestä joulupöytään tulee laittaa juuri sitä pöperöä, joka itseä ilahduttaa, ei sitä, mitä sinne oletetaan laitettavan. Tai ruoat voivat hakea uusia muotoja.

Mädit ja kalat hupenevat nopeasti.

persimonsalaattia

Aika perinteisistä aineksista meidänkin joulupöytä rakentui: kinkkua (jota en itse ole syönyt oikein koskaan), lämmin- ja kylmäsavulohta, graavisiikaa, vuohenjuustopunajuurta, bataatti-porkkana-broccoliini-fenkolisalaattia, persimonsalaattia, perunamuusia, kaupan bataattiporkkanalaatikkoa ja mätiä. Mäti on meillä lasten suosikki. Oma lempparini on veljen tekemät levärullat, joiden sisällä on graavilohitartaria, salaattia, ja mätiä. 

Suolan yliannostushan siinä tuli ja kirjoitan tätä postausta natriumkloridin turvottamilla nakkisormilla.

Punajuurta vuohenjuustolla ja bataatti-porkkana-broccoliini-fenkolisalaattia

Levärullat: ehdoton suosikki

Itse pidän leipomisesta ja tein gluteenitonta saaristolaisleipää, gluteenittoman maustekakun ja gluteenittomia pipareita. Olen aikaisemmin tehnyt piparit valmistaikinasta, mutta pelkästään mausteiden tuoksu teki taikinan värkkäämisestä vaivan arvoista. Inkivääri, neilikka, kaneli, pomeranssinkuori ja maustepippuri tuoksuvat niin hyvälle! Nuuskuttelin tyytyväisenä ja aivastelin perään. Mausteet maistuvatkin omin sormin näperretyissä leipomuksissa niin paljon voimakkaammin. 

Joulukukat

jouluruusu

Amarylis ei ehtinyt avata kukkaa jouluksi.

Talvi kaipaa väriä. En pidä joulunpunaisesta, mutta onneksi värejä on muitakin. Valkoisia amarylliksiä, jouluruusu ja neilikoita. Kasvi se on joulukuusikin. Tosin en halua kuusta sisälle liian aikaisin; perinteeksi on muodostunut noin viikko ennen joulua. Alkaa ahdistaa, jos joulua hypetetään liian aikaisin. 

6-vuotias halusi tehdä oman jouluasetelman ja sai valita ostamistani pikkukasveista siihen sopivat. Hän nappasi mukaan hyasintit, hernesypressin ja pienen viherkasvin, taisi olla muorinkukka. Hän laittoi mullat ja koristelit joulupallolla. Minä lisäsin mullan päälle perliittiä estämään harsosääskien muhimista.

6-vuotiaan jouluasetelma

Jotta jouluperinteet eivät rytisisi liikaa, pakkasimme perheen autoon joulupäivänä ja ajoimme puolison vanhemmille. Täältä jatkamme vielä mun vanhemmille pariksi yöksi. Eli karavaani kulkee. 

Mutta tänä vuonna kulkeminen alkoi vasta vähän myöhemmin, ja saimme olla rauhassa aaton. Tai no, kantapäät kipeytyivät kaikesta keittiössä seisomisesta ja tiskikoneen käyttämisestä, mutta mikäpä siinä. Mukana oli touhottamista ja lievää hössöttämistä, mutta silleen sopivasti. Kaikki asiat, joita tein, halusin tehdä enkä ottanut niistä paineita. 

Rentoa joulua kaikille!