Tampereen Tallipiha

Kärsin helposti jouluähkystä. Joulutusta tulee liian aikaisin ja liian paljon. Mutta tänä vuonna yllätin itseni ja perheen ehdottomalla pyörähdystä Tallipihalle jo nyt, joulukuun 7. päivänä. Käynti pihalla on perinne, joka me tehdään yleensä myöhemmin joulukuussa. Ehkä pitkä itsenäisyyspäiväviikonloppu aikaisti mun sisäistä joulukelloa.

Piha sijaitsee Finlaysonin alueen ja Näsilinnan välillä, ja sen rakennutti 1800-luvulla tehtaanpatruuna eli iso hemmo hevosilleen ja niiden hoitajille.

Kuopuksella oli nimipäivä keskellä viikkoa ja nimipäiväkahvit jäivät juomatta. Niinpä ensimmäinen etappi oli kahvilassa. Lapset ottivat päänkokoiset korvapuustit. Gluteeniton valikoima ei päätä huimannut, joten join vuoden ensimmäisen glögin. Sekaan runsaasti rusinaa ja mantelia nälkää pitelemään. Sanooko kukaan muu glögin pohjalle nakattavia höysteitä rämmeniksi? En tiedä mistä sana on mulle jäänyt.

Harkitsin riisipuuroa glögin kylkeen, mutta ehkä käyn syömässä sen lounaalla jonakin rauhallisena arkipäivänä. Työpaikka kun on aika lähellä Amurissa.

Kahvilassa.

Kahvila on aika pieni ja usein täynnä, mutta kymmenen jälkeen aamulla mahduimme hyvin istumaan. Sumpit voi juoda myös ulkokahvilassa lämmittimen vieressä. Liian extremeä mulle. 

Tallien keskelle jäävä sisäpiha oli täynnä joululahjanmetsästäjiä ja myyntikojuja. Suklaapuotiin oli monen kymmenen metrin jono. Ymmärrettävää henkilökunnan näkökulmasta; eihän suklaanhimoisia asiakkaita voi päästää pieneen puotiin liian monta kerrallaan. 

Suklaapuodin tiskillä kuolaamassa.

Viime vuonna kävimme tallipihalla vasta uutena vuotena ja hieman ennen sen sulkemista, ja silloin pihalla sai kuljeskella rauhassa ja suklaatkin ostaa jonottamatta. Keskelle pihaa pystytetyt markkinakojut eivät olleet enää auki, mutta ympäri vuoden myyvät puodit olivat mukavan väljiä kierrellä. 

Silloin ihmishyörinä ei blokannut näköyhteyttä rakennuksiin. Tunnelma oli rauhallinen ja kaunis, hiljainen. 

Iltaan hiljentynyt tallipiha.

Suklaat jäivät siis tällä kertaa hakematta. Tein vain pikaiskun yhteen toiseen puotiin ja ostin pari joululahjaa. Morjestimme aasia ja poneja aitauksessaan.

Olen asunut Tampereella noin 17 vuotta, mutta en ole vielä koskaan käynyt museo Milavidassa, joka on Tallipihan vieressä, Näsilinnassa. Sen rakennutti itselleen sama patruuna von Nottbeck, jonka käskystä nousi Tallipihakin.

Nyt lupaan, että käyn siellä vielä tänä vuonna katsomassa joulunäyttelyn. Ihan varmasti. Viimeistään joululomalla. 

Milavida häämöttää Tallipihan yläpuolella.