Tampere oli kaunis uudenvuodenaattona. Tuuli tuprutti tehtaiden savua vaakasuorassa ja aurinko heijastui tiiliseinistä. Vuosi vaihtui pienillä asioilla: brunssilla, iltapäiväkahvin pituisella kirjalla ja kuplivalla viinillä.
Istuimme perheen kanssa puolenpäivän aikaan brunssilla tutussa Pellas Cafessa. Gluteenittomassa luottoystävässä. Katseltiin Koskipuistoa ja Hämeenkatua samalla, kun herkut valuivat kohti vatsaa. Lehtikaaliporkkanacashewsalaattia, pinaattimunakasta, savulohta. Mokkakakkua. Kahvia.
Lapset eivät tapelleet, ei auttanut keskittyä muuhun kuin ruokaan.
Ihmiset kävelivät pitkin Hämeensiltaa ohitse oravannahkaa roikottavan patsaan. Aurinko paistoi matalalta ja tuntui sytyttävän kahvilan tiiliseinän tuleen. Kun astuimme kadulle, tuuli puhalsi lujaa Keskustorilta päin, pipot piti vetää tiukkaan korvien päälle.
Meillä ei ollut päivälle muita suunnitelmia. Kotiin kaupan kautta. Jäin hetkeksi kirjastoon kirjoittamaan. En saanut mitään aikaiseksi.
Lainasin kirjan ja lähdin kotiin, missä lapset jo tappelivat. Kaivoivat sitten joululahjaksi saadun palapelin esiin ja säntäsivät ikkunaan aika, kun jossakin paukahti raketti.
Join päivän viimeisen kupin kahvia ja luin samalla kirjan, joka oli monin tavoin täydellinen: lyhyt, isoilla kirjaimilla painettu ja hyvin kirjoitettu. Iltapäiväkahvin pituinen. Claire Keeganin Kasvatti. Kirjan jälkeen nukahdin sohvalle.
Yksi asia kuuluu uuteen vuoteen: lasillinen kuohuviiniä ja Yleltä näkyvä mustavalkopätkä Illallinen yhdelle. Joka vuosi nauran.
Maistoin ennestään tuntematonta viiniä. Alun perin etsin viiniä, jota maistoin Kirjafestareiden viininmaistajaisissa. Se haisi kukkamullalle, mutta maistui taivaalliselle. Tai ei ehkä taivaalliselle. Ehkä aika on kullannut muiston. Sitä viiniä ei ollut Alkossa. Myyjän suosittelema korvike ei tuoksunut miltään, mutta kupli kivasti suussa ja maistui omenaiselle.
Jaksoin valvoa kahteentoista. Yöllä en saanut unta; silloin tällöin paukahtelevat raketit pitivät hereillä. Nyt väsyttää, on vuoden ensimmäinen päivä, ulkona on jo pimeää. Lehtopöllö huhuilee kukkopillimäisellä äänellään. Se metsästää myyriä ja viheltää uuden vuoden alkaneeksi.
Toivottavasti se on hyvä meille. Ja teille. Kaikille. Rauhallinen ja rakastava maailmalle.
0 comments:
Lähetä kommentti