Työpäivä, joka linkosi voimat

Suoritan nyt ruumiinavauksen työpäivälle, joka pusersi mehut pihalle, ja jonka jälkeen makasin 45 minuuttia sohvalla koomassa. En tee tätä kauhistellakseni työtäni vaan ymmärtääkseni paremmin, miksi välillä väsyttää.

Välillä peruskoulussa on vähemmän kiireisiä päiviä, välillä sellaisia kuin eilinen. Liian usein sitä on ankara itselleen ja sanoo sellaisia kuin: "mikä tässä nyt on ongelma, perusduunia." Ehkä päivän konkreettinen palastelu auttaa taputtamaan itseä olalle ja sanomaan: "ei ihme että tuli väsy, hyvin sä vedät".

Herää, nainen!

6.30: Herään. Olen kuolannut tyynyt märäksi.

8.15: Lapset on viety omiin päivänviettopaikkoihinsa ja olen koululla. 

8.20: Valmistelen oppilaille päivän tehtävät kopiohuoneessa. Teen uusia istumajärjestyksiä oppitunneille ja siirtelen oppilaita mielessäni paikasta toiseen samalla miettien, millä paikalla kukin oppisi parhaiten ja oppisi työskentelemään hieman vieraampienkin oppilaiden kanssa. Luen sähköpostin, Wilman ja Teamsin. Teen suunnitelman vastata viesteihin jossain välissä. Kurkku tuntuu karhealta, päätän keittää teetä fysiikan varaston vedenkeittimellä. Ehdin juoda teestä puoli kuppia.

Jos on onnekas, voi nähdä ohimennen auringonnousun.

9.15: Tunnin alussa eräs oppilaista huutaa kovaan VITTU ja heittää repun seinään, kun näkee istumapaikkansa. Toinen kysyy, miksi hän on etupenkissä. En yleensä perustele, se on loputon suo, mutta vastaan, että jonkunhan edessäkin on pakko istua. Loppuajan juttelemme ajankäytön suunnittelusta opiskelussa. Oppilaat ovat sitä mieltä, että erilaiset ruudut ovat suurimpia aikasyöppöjä, mutta niiden voimaa on vaikea vastustaa.

10.00: Kerään tavarani ja lähden etsimään läppärikärryä alemmasta kerroksesta, sillä seuraavalla tunnilla tarvitaan tietokoneita. Odotan kärryn kanssa hissiä ja hikoilen, kun aika kuluu ja tunti on alkamassa. Kurvaan uuteen luokkatilaan juuri ja juuri ajoissa.

Mulle kelpaa ihan mikä tahansa paikka, jossa ehtii hetken istua.

10.15: Puhun yhteishausta 9.-luokkalaisten kanssa. Asia on kuulemma harvinaisen selvä, mitä nyt joku kysyy, koska sellainen on. Alamme valmistautua CV:n tekoon. Oppilaat kulkevat luokassa katsellen kortteja, joissa on töissä tarvittavia taitoja, ja poimivat niistä itselleen sopivia. Joku keksii soittaa kortteja enkä ymmärrä, miten hän sai äänen aikaan. Yhteen korttiin on painautunut kuraisen kengänpohjan jälki. 

11.00: Kurvaan alakertaan palauttamaan läppärikärryä ja juoksen takaisin samaan luokkaan. 

11.05: Uusi setti oppilaita puskee ovesta sisään. Ryhmätyöskentelyssä yksi oppilaista jää erilleen muista. Mietin, käykö näin usein. Rohkaisen häntä liittymään omaan ryhmään.

Kiireetön lounas ja kondomileikkejä

11.50: Kauhea nälkä. Kerään kimpsuni. En jaksa mennä opehuoneeseen asti. Lämmitän ruoan fysiikan varaston mikrossa. Jään juttelemaan kollegan kanssa ja syön tiskipöytään nojaillen.

12.00: Vastaan Wilma-viesteihin, sähköposteihin ja Teamsiin. Eräs vanhempi on harmistunut, koska en vastannut viikonloppuna viesteihin. Yksi ysiluokkalainen (jolle oli juuri tunti) on lähettänyt kysymyksen yhteishausta, koska on kuulemma ihan pihalla. 

Keskipäivän aurinko yltää jo koulun käytävään.

12.25: Erehdyn lähtemään vessaan. Yllätän oppilaat täyttämästä kondomeja vedellä henkilökunnan vessassa. Vahdin, että siivoavat jälkensä ja siirtyvät muille maille. Kun istun pissalla, mietin, aikooko joku avata lukon ulkopuolelta, kun istun housut kintuissa.

12.35: Olen vaihteeksi kurvaillut kulmia suoriksi läppärikärryn kanssa ja aloitan tunnin. Istumajärjestyksen taivastelua. Joku kertoo, että saavat jollakin muullakin tunnilla istua missä haluavat. En helly. Pyydän tuomaan puhelimet niille varattuun paikkaan. Joku haluaa tähänkin perustelun. En jaksa perustella, sadannen kerran. Eräs oppilaista vaikuttaa vaisulta ja poissaolevalta. Onko väsynyt vai onko kavereiden kanssa ollut taas riitaa, mietin. Tunnin jälkeen ei ole aikaa kysyä, vaikka haluaisin.

13.20: Paimennan oppilaat pois luokasta ja kohellan tietokonekärryn kanssa, taas. Alan olla taitava hommassa. Vaihdan luokkatilaa alempaan kerrokseen.

13.30: Melkein liikutun, kun oppilas, johon oli edellisellä kerralla tosi vaikea saada kontaktia ja jolla on hankaluuksia keskittyä, viittaa usein ja haluaa osallistua. Puhuu viisaita. Lopputunnista kaksi oppilasta saavat melkein aikaan tappelun. Toisella on nyrkki herkässä, toinen potkii.

Jaksaa vielä loppupäivän

14.20: Osallistun pedagogisen tuen tiimiin. Syön joululta jääneen konvehdin.

15.00: Kopioin seuraavan päivän monisteet. Keitän teetä, ehdin juoda kolmasosakupillisen.

15.10: Matkalla opekokoukseen näen, kun oppilas kantaa tuolia pään päälle kohotettuna ja kävelee kohti toista oppilasta takaapäin. Sydän muljahtaa, mutta tuntosarvet sanovat hänen pelleilevän. Kävelen luokse ja pyydän laskemaan tuolin alas.

15.15: Kuuntelen raporttia maahanmuuttajataustaisten koululaisten kokemasta rasismista. Melkein itkettää: miten me ihmiset ei osata hyväksyä ja kunnioittaa erilaisuutta.

Vähän väsyttäis päivän päätteeksi.

16.15: Päivä ohi, vihdoin. Liukastelen bussille. Laitan äänikirjan pyörimään ja tuijotan ikkunasta ulos. Jalkoja särkee.

Yhden asian huomaan kotimatkalla: päivä on pidentynyt ja valonkajastus pilkottaa vielä Pispalanharjun takaa. Neljän jälkeen ei ole vielä täysin pimeää.