Kirjajulkkareissa: Jäljet by Anna Harju

Vapise Koskinen, Tampereelle on ilmestynyt uusi rikoskomisario nimeltään Taro Auramo! Eilen oli juhlapäivä: dekkarikartalle todellakin pompsahti esikoisteos ja -kirjailija. Kuinka innostavaa on ollut seurata, kuinka Viita-akatemian kirjoittajakamu Anna puski tiensä kustannusmarkkinoille kirjallaan Jäljet. 

Esikoinen

Jäljet julkaistiin virallisesti perjantaina, ja totta kai sitä piti jo silloin käydä hypistelemässä kaupoissa. Olihan se komeasti esillä ainakin Akateemisessa. Ja kun kurvasin Prismaan hakemaan maidot, kalat ja vessapaperit (oliko tämä olennainen tieto, kysynpähän vaan), oli kirja-osastolla tuttu kansi ensimmäisenä vastassa. Toivottavasti huomiota ja lukijoita löytyy paljon.

En ole lukenut kirjaa vielä sen lopullisessa muodossa; se odottaa yöpöydällä. Eilen ehdin lukea muutaman luvun. 

Anna työsti Jälkiä käydessään kirjoittajakoulu Viita-akatemiaa, jossa meillä molemmilla on menossa kolmas ja viimeinen vuosi. Olen siis lukenut tarinaa liuskanippu kerrallaan sitä mukaa, kun kirjoittajaryhmämme sai tekstin työstövaiheita kommentoitavaksi. On kuitenkin aivan eri asia lukea kirja moneen kertaan muokattuna ja kokonaisena, kansien välissä. Eikä marginaaleihin tarvitse tällä kertaa kirjoittaa kommentteja.

Kirja ostettu ja omistuskirjoitus saatu.

Kirjan matkaa on ollut hämmentävääkin seurata. Hämmentävää sen rakettimaisen nousuradan takia. Anna taisi itsekin sanoa julkkareissa, että ihan kuin seuraisi jonkun muun elämää. 

Nousukiito ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tulos olisi tullut kovalla työllä. Itselläni ei ole kirjoittamisen suhteen sitä määrätietoista työetiikkaa, joka Annalla on. Hyvän idean jälkeen täytyy istua ja istua ja kirjoittaa ja kirjoittaa. Muokata. Poistaa. Muokata taas. Ja kuinka paljon muokkausta on joutunut tekemään kustannussopimuksen jälkeenkin. Tolkuttoman monta kierrosta. Päivätyön päälle.

Ja väitän myös tietäväni, että Anna on taitava kirjoittaja. Pelkät perslihakset eivät riitä.

Juhlan aika

Julkkarit olivat - tietenkin - Tampereella, Goldie's drinkkibaarissa. Baarimestarit olivat tehneet tarjolle muutaman drinkin kirjan hengessä: Jarno Moi, Kesäyö ja Pinky. Jarno liittyy kirjan hahmoon, joka piinaa apteekin työtekijöitä chatissä puolipervoilla puheillaan. Jarnoa en ehtinyt maistella, mutta Pinky ja Kesäyö taisivat hulahtaa alas.

Kirja ja Kesäyö

Tunnelma oli kupliva, tarjolla oli englantilaistyyppinen afternoon tea, ja Goldiesille täytyy antaa erikoishuomio gluteenittoman herkkusuuni huomioimisesta. Olin ilmoittanut ruokavalion etukäteen ja meinasin lentää pehvalleni, kun sain eteeni lautasellisen pikkusyötävää. En tajunnut ottaa edes kuvaa, imaisin vain ruoat ruokatorvesta alas. Täytyypä käydä toistekin.

Tampereella murhataan

Onhan täällä jo rikoskomisario Koskinen, sanoo ehkä joku. Mutta onhan se ollut täällä jo aika kauan enkä ole itse asiassa lukenut yhtäkään Jokisen kirjoista. Niin tai näin, eiköhän Tampereelle mahdu murhaajia ja niiden selvittäjiä useampia. Tuoretta verta. Kirjoittajissa ja murhapaikoilla.

Lieneekö tämä viety murhapaikalta...

Palaan kirjaan tarkemmin, kun oon lukenut sen läpi, mutta sanottakoon näin aluksi: on apteekki, on apteekkari ja on murha. On monta tuttua ja vieraampaa paikkaa Tampereella. On nainen, on menneisyyttä, on outolintu rikoskomisario Taro Auramo. 

Nyt mä jatkan lukemista. Kurkkaan vielä hykerrellen takasivulta Kiitos-osion, johon oma nimikin on päässyt muiden joukossa. Oma kirja vaatisi sitten jo vähän enemmän kirjoittamiskestävyyttä!