Jazzia ja haaleaa kahvia junassa. Ikkunasta vilahtelee pelkkää pimeää. On perjantai ja olen matkalla kotiin Jyväskylästä: kaksi päivää työnohjausopiskelua. Haaleaa kahvia sen takia, että matkatermariin jäi vielä vähän. Jazzia siksi, että huomasin hotellin aamupalalla sen rentouttavan vaikutuksen.
Kuvitelkaa tilanne: kello on vähän jälkeen seitsemän aamulla ja kävelen hotellin aamupalahuoneeseen. Ketään ei ole missään, hiljainen musiikki soi. Henkilökunta kertoo, että muut eivät ole vielä heränneet. Otan kupin tummaa kahvia ja löydän pöydästä rapisevan Hesarin. Paperinen lehti digiuutisten sijaan ja rauhallinen aamupala jazzia kuunnellen. Pian paikalle tuli muutama muukin asukas. Meitä ei tainnut olla kovin montaa.
 |
| hotellin aamupalapöydässä |
Boutiquehotelli Yöpuu
Yövyin hotelli Yöpuussa. Aiemmin olen punkannut budjetilla Omppu-hotellissa, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta. Löysin hyvän tarjouksen, kun varasin ajoissa. Otin miniloman kannalta. Aivojumppaa kahden päivän opinnoissa. Lepoa ja hyvää syötävää siinä välissä.
Palkaton breikki leipätyöstä tuli hyvään väliin näinkin pian joululoman jälkeen. Töissä tapahtui tällä viikolla mm. seuraavaa: teinit työnsivät perunoita vesilaseihin ja kondomeja henkilökunnan vessaan. Ja minä vahdin, että kortsut noukittiin vessanpytystä ylös. Opiskeleva aikuisseura tuntui loppuviikosta hyvältä ajatukselta.
 |
| Nämä raput eivät vie kouluun... |
 |
| ...vaan hotelliin. |
Ravintola Pöllöwaari
Kävin illalla syömässä hotellin ravintolassa Pöllöwaarissa. Yksin. Pidin huolta, että en selaillut puhelinta vaan keskityin istumaan rauhassa paikallani ja katselemaan ympärille. Tuntui, että hetki täytyy pitää rauhallisena eikä täyttää sitä turhalla näytön vispaamisella.
Ruokailijoita ei ollut vielä montaa eli rauhallista oli. Useampi pöytä oli katettu eli ehkä muut ruokailevat myöhemmin kuin kymmeneltä simahtava perheenäiti.
Söin kuhaa veriappelsiinivalkoviinikastikkeessa. Mukana puikulaperunaa ja fenkolia.
Töissä oon tottunut syömään ruoan puolikylmänä fysiikan varastossa, tiskialtaaseen nojaillen, mieluiten nopeasti nielaistavassa muodossa, noin 4 minuutissa. Olihan tämä appelsiininen menu maultaan ja tunnelmaltaan vähän muuta.
Kustavilaista menoa
Yövyin yhden hengen huoneessa. Boutique näkynee huoneiden erilaisessa luonteessa. Mun huone oli Pikku-Kustavi, jossa kerrotaan olevan rauhoittavat ja klassiset siniset sävyt.
En tiedä rauhoittiko huone. Kylppäri oli ihanan freesi ja miellyttävä lattialämmityksineen, mutta muuten huone ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Siellä oli turhan kuuma nukkua ja sänky tuntui aika lyhyeltä. Ehkä kustavilainen aika ei tuntenut pitkiä naisia. Ei mikään epämiellyttävä kokemus, ei missään nimessä, mutta Omppu-hotelli tarjoaa nukkumisen puolesta yhtä hyvät puitteet.
 |
| Yhden hengen huone. Pieni mutta riittävä. |
 |
| baari |
Gluteeniton aamupala
Monet olivat jo etukäteen kehuneet Yöpuun aamupalaa. En uskonut pelkkää kuulopuhetta, sillä oon pettynyt moneen aamupalaan. Usein gluteenitonta on huonosti tarjolla, varsinkin kauraa syömättömälle, tai sitä lähdetään etsimään talon perimmäisestä varapakastimesta vasta kysyttäessä. Onpa mut kerran viety keittiöön asti tutkimaan gluteenittomien pakkausten selosteita.
Yöpuun aamupala ei jättänyt keliaakikkoa tuntemaan itseään toisen luokan kansalaiseksi. Olin etukäteen ilmoittanut, että ruokavalioni on gluteeniton, kauraton ja vehnätön. Paikan päällä ei enää tarvinnut tanssia ja laulaa asiaa henkilökunnalle asian perille menemiseksi, vaan pöytään tuotiin hotellissa leivottua - gluteenitonta, vehnätöntä ja kauratonta - leipää. En tiedä olivatko he leiponeet sitä minua varten, tuskin, mutta onhan ajatus aika hykerryttävä.
Ruokailua helpotti myös se, että hotellissa oli vain vähän yöpyjiä. Ei huoneitakaan kai kovin montaa ole. Buffetpöydässä tämä tarkoitti sitä, että ruokakippoja ei ollut hämmentämässä suuri joukko ihmisiä. Riski siihen, että gluteenia päätyisi gluteenittomien ruokien joukkoon, oli pienempi kuin suurten hotellien aamupalapöydissä.
 |
| Nykyään paperilehti (ja aika lukea sitä) on ylellisyyttä! |
Söin pyynnöstä valmistetun munakkaan, leipää, lämmin- ja kylmäsavulohta, bataattisalaattia ja rahkaa ja marjoja. Ja luin Hesaria. Ja kuuntelin jazzia.
Sitten olikin jo aika ottaa reppu selkään, palauttaa huoneen avain ja juosta yliopistolle.
Kaikki raiteet vievät takaisin Tampereelle
Jyväskylä on takanapäin, samoin Yöpuu.
Junamatkaa on vielä reilu tunti jäljellä. Kahvi on jo niin kylmää, että loppuja ei viitsi juoda. Ikkunasta vilahtelee pimeää, lunta ja kallioita. Jazz sen sijaan soi vieläkin kuulokkeissa ja tuntuu hyvältä. Ehkä sitä pitää kuunnella muuallakin kuin hotellissa.
0 comments:
Lähetä kommentti