Olen keksinyt uuden päähänpinttymän. Kirpparimyynnin. Olen myllännyt lastenvaatteet varastosta ja hinnoitellut niitä urakalla. Olisihan tämän villityksen voinut polkaista käyntiin jo vuosia sitten. Ettei tavaraa olisi päässyt kertymään niin paljon. Siitä on kuitenkin 6 vuotta, kun kuopuskin oli vauva.
Käyn siivoamassa kirpparipöytää päivittäin ja seuraan pakonomaisesti nettisovelluksesta, kuinka paljon myyntiä on tullut.
Huvinsa kullakin. Heti kun aloin kirjoittaa asiasta, piti käydä tarkistamassa päivän saldo. Ja se oli surkea! Mitä, mitä, eikö kauppa käy?
 |
| Myyntitavaraa on nurkat täynnä. |
Kun alkusyksystä pidin pari viikkoa kirpparipöytää, sain voittoa yli viisisataa euroa. Nyt viikossa on tullut vajaa satanen. Missä vika? Eivätkö ihmiset käy joulun alla kirpparilla? Muuttuivatko mun myyntipöydän tavarat myyntikelvottomiksi? Ovatko hinnat liian korkeat, vaikka en ole niitä edellisestä kerrasta nostanut?
Tiedä sitten.
Mä en itse shoppaile kirppiksellä. Kärsivällisyys ei riitä kierrellä ja penkoa. Joillekin kirppistely on hauskaa ajanvietettä. En kuulu siihen joukkoon. Olen se henkilö, joka ahdistuu ahtaista käytävistä, tunkkaisista vaatteista, sotkuisista pöydistä ja penkomisesta. Tosin vuosia sitten kävin yhdellä lastenvaatekirpparilla, jonne myyntitavara oli lajiteltu koon mukaan. Se sopi mun Tiedän mitä etsin ja haluan löytää sen nopeasti -asenteelle. Harmi kyllä kirppari lopetti toimintansa.
Arvostan kyllä kierrättämistä. On hienoa, jos tavara päätyy uusiokäyttöön eikä materiaaleja tarvitse
heittää pois. Toisaalta myös mietin, että onko kirppisshoppailu välttämättä sen parempi kuin uutena ostaminen? Nimittäin siinä tapauksessa, jos ostaa enemmän vain sen takia, että tavara on käytettyä ja halvempaa.
Koukuttavinta myynnissä on... no, se myyminen. Se, että olen onnistunut hinnoittelemaan ja esittelemään myytävän tavaran houkuttelevasti.
Nopeimmin ovat menneet lastenlelut. Ja lastenkengät. Ja vauvanvaatteet. Pokkarit, etenkin dekkarit. Muutaman kenkäparinikin olen saanut kaupaksi
Yllättäen lastenvaatteiden myyminen on ollut myös aika tunteisiin käyvää. Käytännöllinen puoli minussa sanoo, että tavaroita on turha hautoa varastossa ja ne pitää saada kiertoon. Tunteellinen puoli muistaa, missä potkuhousuissa esikoinen alkoi ryömiä tai mihin talvihaalariin puettuna kuopus kävi elämänsä ensimmäisellä pulkka-ajelulla.
Käytännöllinen puoli voittaa ja vaatteet menevät myyntiin.
Kirppispöytämyynnissä on yksi huono puoli (sen lisäksi, että tällä hetkellä kauppa ei kulje): siinä ei pääse kohtaamaan ostajia. Kävin teininä paljon äidin kanssa myymässä lauantaikirppiksellä tavaraa ja muistan, että jo silloin oli kiva jutella ostajien kanssa.
Tässä yhtenä iltana olin laittamassa uutta tavaraa myyntipöytään, kun jutulle alkoi ensimmäiselle lapsenlapselleen vaatteita ostava isoäiti. Autoin häntä löytämään tulokkaalle vaatteita. Ihan liikutuin, kun ajattelin, että samat pöksyt, joissa mun pikkuiseni on elämänsä aloittanut, päätyvät uuden pienen ihmisen jalkoihin. Siinä tulee sellainen fiilis, että annan nämä vaikka ilmaiseksi.
Mutta tiedättekö mitä? Kirpparipöytä on mun enää tämän viikonlopun. Taidan vetäistä pystyyn alennusmyynnin. 30 prosenttia pois hinnoista!
0 comments:
Lähetä kommentti