Kuormitustila ei tietenkään ole syntynyt hetkessä, mutta eräät tapahtumat saivat pallon vauhdilla liikkeelle.
Kohtaloksi koitui hajuvesipommi
Kaikki sai alkunsa töistä. Tuntemattomaksi jäänyt teini oli suihkauttanut käytävässä hajuvettä, ja minä tietysti epäonniseen tapaani tepastelin suoraan tuoksupilveen. Seurauksena oli sydämentykytykset ja astmakohtaus. Astmakohtaus hellitti, mutta tykytykset jäivät. Mulla on ollut silloin tällöin tykyttelyä, joten en ollut kovin huolissani.
Uutta oli se, että tykytys toistui seuraavinakin päivinä ja saattoi kestää kerralla tunteja.
Koulun käytävillä kulkeminen jännitti. Odottaisiko nurkan takana seuraava hajuvesipommi? Sydämen muljahtelu tuntui varsinkin pysähtyessä. Työterveyden chattilinjoilla lääkäri sanoi oireiden olevan harmittomia.
Voiko puutarhatyö olla terveydelle vaarallista?
Viikonloppuna ajattelin rentoutua puutarhassa. Kylvin kesäkukkia ja siivoilin kasvihuonetta. Kun pysähdyin kahvikupin ääreen, rinnassa muljui kunnolla. Kipua en tuntenut missään vaiheessa. Jatkoin hommia ja ähräsin pihalla koko päivän. Ajattelin, että onpa ihana touhuta pitkästä aikaa talven ja flunssaputken jälkeen!
Kun illalla hidastin tahtia, sydän muljahteli niin, että alkoi pelottaa. Soitin päivystykseen, josta kehotettiin lähtemään sydänfilmiin.
Siellä minä sitten vietin sunnuntai-illan. Makasin verhojen takana ja kuuntelin, kun vanha nainen viereisessä sängyssä huusi Reijoa apuun. (En vieläkään tiedä, kuka Reijo oli tai minkälaista apua häneltä olisi voinut saada.) Meikäläistä rullattiin keuhkoröntgeniin, verikokeisiin ja anturit mittasivat sykettä koko ajan.
Lääkäri luennoi mulle sydämen toiminnasta samalla, kun katselimme sydänkäyrää. Kyseli, onko ollut sairastelua tai stressiä. On, molempia. Aivan kuin mun päänsisäinen mömmöni olisi piirtynyt silmien eteen sydämenlyönnin käppyröiksi.
Diagnoosi: harmiton lisälyönti.
Pian istuin tilataksissa matkalla kotiin, taskussa resepti sykettä rauhoittaville lääkkeille Katselin Näsijärven takana rusottavia viimeisiä auringonsäteitä. Iskelmäradio soi. Ajattelin, että mitähän helvettiä tässäkin taas tapahtui.
Menenkö äärirajoilla?
Sydämen lisälyönnin ovat harmittomia lääketieteellisessä mielessä, mutta ei niin harmitonta omasta mielestä. Herätys, muistutus, nyt pään sisässä tapahtuu liikaa. Koska sieltä mun fyysiset vaivat saavat monesti alkunsa.
Tää kevät on ollut vuoristorata. Töissä on ollut paljon tekemistä ja kouluympäristö on rankka aistiherkille ihmiselle, joihin kai itsekin kuulun. Hajut ja äänet aiheuttavat kropallekin stressiä. Eikä hiihtolomalta alkanut flunssaputki ole auttanut asiaa.
Ja sitten ovat ne pohdinnat siitä, mitä haluan tehdä työn suhteen tulevaisuudessa. Olen miettinyt sitä paljon. Enkä usko olevan sattumaa, että sydänvaivat pulpahtivat filmille juuri silloin, kun oivalsin jotain tärkeää ja mullistavaa (työ)elämästäni.
Nyt pääsiäisenä aion tasata sykettä. Olla möllötellä, vaikka se välillä mulle hankalaa onkin. Nauttia keväästä ja toivottavasti päästä ulkoilun rytmiin pitkän tauon jälkeen.
Ja aion - kaiken uhalla - tehdä lisää puutarhatöitä. Se on pääkopalle parasta. Vaikka sydämensyke ei aina olisikaan samaa mieltä.
0 comments:
Lähetä kommentti