Kohtaamisia bussipysäkillä

Ajoissa lähteminen on hankalaa. Vaikka aikaa on, sitä päätyy juoksemaan läähättäen bussipysäkille. Kotona on kyllä aikaa laittaa napit korviin, valita fiilikseen sopiva äänikirja ja jopa asetella bussikortti nätisti valmiiksi taskuun, mutta kun ulko-oven on saanut perässään kiinni, on helvetti irti.

Olin jokin aika sitten lähdössä kaupungille. Ja kuinka ollakaan, edellä mainittu rutiini toistui ja touhotus oli valmis. Kun lähestyin bussipysäkkiä (juosten tietysti), näin bussin lähestyvän ja tein nopean arvion, jonka mukaan saavuttaisimme pysäkin samaan aikaan. Nostin käden ylös ja juoksin, minkä kintuista lähti. 

Bussi ei pysähtynyt. Minä pysähdyin ja ihmettelin. Miksi se tuolla tavalla. Katselin ympärilleni enkä nähnyt pysäkkiä tai katosta missään. Ihmettelin lisää. 

Sitten huomasin pysäkin 150 metrin päässä. Sitä oli siirretty. Siellä se häämötti. Niin lähellä mutta niin kaukana.

Sinne sitten talsimaan ja kopin seinään nojailemaan. Seuraava tulisi 10 minuutin päästä. 

Pian pysäkille tepasteli keski-iän ylittänyt herra, joka pyöri aikansa alkoi sitten puhua kovasti jotain. Ajattelin selviäväni asiasta hymyilemällä ja nyökkäilemällä, mutta tyyppi ei luovuttanut. Otin toisen kuulokkeen pois korvasta ja kuulin, että seuraava vuoro on peruttu. No, odotellaan siis 20 minuuttia. 

Olin jo laittamassa kuuloketta takaisin korvaan kuullakseni ketä äänikirjassa epäiltäisiin murhaajaksi, mutta herralla oli tärkeää asiaa. Hän oli menossa TAYSiin tarkastukseen, ja sain tarkan selvityksen häntä vaivaavasta sairaudesta. En muista mistä oli kyse, mutta jostakin tosi vakavasta. Siinä sitten kuuntelin ja nyökkäilin. Herra lopetti puhumisen yhtäkkiä ja alkoi tuijottaa bussin tulosuuntaan.

Laitoin kuulokkeen takaisin korvaan. Takaisin murhaajaan. Tai niin luulin. Nyt tien yli kohti pysäkkiä hiihteli, jalassaan crocksit, kolmas matkustaja. 

- Sääkin elät viä! TAYS-herra huuteli tulokkaalle.

Sitten hän kertasi nopeasti keskustelun, jota oli käynyt "tän neidin" (eli minun) kanssa. Tajusin, että murhaajasta ei kyllä tämän matkan aikana tulisi selvyyttä. Sen sijaan minulta tiedusteltiin mitä ymmärsin maksa-arvoista. En niin yhtään mitään. Herroilla ne olivat tällä hetkellä esimerkilliset. Edellisen kesän ryyppyputkesta huolimatta. Jokin muukin arvo oli huippu-urheilijan tasoa. Kuulemma. 

Ei kolmea ilman neljättä, vai miten se nyt menee, ja pian pysäkille saapui vielä yksi herra muovipussi kädessään. Ja juttu jatkui. 

Jos olisin saanut itseni ovesta ulos nopeammin, juossut nopeammin, jos bussi olisi ollut ajallaan - tai jos pysäkki olisi ollut vanhalla paikallaan - tätä kohtaamista ei olisi tapahtunut. En olisi osannut sitä jäädä kaipaamaan, mutta sen tapahduttua se oli aika piristävää. Vaikka keskustelun aloittaneen herran terveydentila jäikin mietityttämään.

Kun bussi tuli, nousimme kaikki neljä kyytiin. Minut päästettiin ensimmäisenä. Mutta menin varmuuden vuoksi erään nuoren tytön viereen istumaan. Liika on liikaa, kohtaamisiakin.