Marraskuusta ja teineistä

En ole kirjoittanut blogia pitkään aikaan. Marraskuussa kaikki on ollut blääh. Blääh blääh blääh. Ympärillä pimenee ja kaikki hiljenee, energiataso laskee. Auringonkukkakin nuupottaa pihalla luovuttaneena.

Olen ollut opintovapaalla yli kolme kuukautta. Vaikka syksy vie energiaa, rauha ja omassa luontaisessa rytmissä eläminen on kieltämättä ollut ihanaa, jopa niin ihanaa, että pelkään etten pysty enää töihin palaamaankaan. 

Mikä siellä töissä sitten odottaa? 

Aika moni asia, joista kuivausrumpua muistuttava työtahti on kuormittavin. Aamulla kahdeksalta täytyy avata oma ääni ja tietokone, ja valmistautua juoksemaan paikkoihin. Eteneminen tapahtuu usein kirjaimellisesti juoksemalla, opetusmateriaalit kainalossa, samalla huudellen teineille ”pois alta.” Useimmiten kukaan ei väisty eli vaihtoehtona on juosta päin tai tehdä kehonhallintaa vaativia väistöliikkeitä. 

Asioihin ei voi keskittyä omalla rytmillä ja niiden vaatimalla huomiolla vaan kaikkea rytmittää kellon pirahdus. 

(Pixabay)

Paitsi kiirettä työ on teiniaromeja eli hikeä, hajuvettä, deodoranttia, sähkötupakkaa, hiuslakkaa, purkkaa, pierua ja palaneen käryä, jonka aiheuttaa satojen aivokoppien yritys selviytyä koulupäivästä. Vitut lentävät pitkin käytävää (tätä ei tule lukea kirjaimellisesti) ja itse hoet työpäivän aikana papukaijamaisesti ”älä kiroile, laita kännykkä pois, tule pois sieltä ikkunalaudalta.” 

Okei, nyt alkaa tulla teinejä ikävä. 

Työni on aistien ja tunteiden kaaosta päivästä toiseen. Se on kuormittavaa, mutta parasta siinä on teini, joka on ajatuksia, hormoneja, ala- ja ylämäkiä, suuria tunteita ja laumassa elämistä. Lauman ulkopuolelle jäämistä. Pelkoa lauman ulkopuolelle jäämisestä. Ajatuksen pätkimistä ja viisaita ajatuksia. Ennakkoluulottomia toiveita tulevasta ja kokemusta siitä, ettei riitä.

Opona tehtäväni on antaa teinin jäsentää pään sisäistä pöhinää juttelemalla. Auttaa miettimään toiveita, tekemään valintoja ja hahmottamaan omaa itseä. Useimmiten tuntuu, että en kykene niin suureen tehtävään, mutta onneksi minun ei tarvitse ratkaista mitään. Olen vain siinä ja ihmettelen yhdessä teinin kanssa. 

Sellaiseen työhön palaan. Mutta en vielä vähään aikaan.