Pakanan valonsäteet

Päivä on lyhimmillään ja varjot pitkiä, on talvipäivänseisaus. Täällä Tampereella valoisa aika kestää viitisen tuntia. Mutta tästä ponnistetaan eteenpäin! Kävin kävelyllä ja voin vaikka vannoa, että puolenpäivän aikaan puiden yläpuolelta pilkottava aurinko lämmitti selkää ihan pikkiriikkisen.

Auringon poissaolossa on jotain surullista, ehkä jopa hämmentävää. Järki muistutta, että kyllä se sieltä on takaisin tullut joka vuosi, mutta pimeässä haahuilevaa tunnepuolta epäilyttää. Entäs jos ei tulekaan? Ei ihme, että pakanallisissa perinteissä aurinkoa on palvottu, ja on tehty kaikki mahdolliset temput ja lepyttely, jotta tuo lämmittävä mollukka palaisi takaisin taivaan korkeimmalle kohdalle. 

Suomalaisen kansanuskomuksen mukaan talvipäivänseisauksen aikaan vietettiin pesäpäiviä, jolloin aurinko vetäytyi luolaan tai pesään piiloon muutamaksi päiväksi, ja tuli esille jouluna. Jos noina päivinä ei paistanut aurinko, kesästä tuli sateinen. Pesäpäivinä ei saanut hakata tuoretta puuta, koska sitten karhu tappaisi karjaa kesällä. Muistakaahan tämä, kun hakkaatte polttopuita joulusaunaan.

Roomalaiset viettivät Saturnalia-juhlaa eli aurinkojumalan syntymäpäivää. Sitä juhliessa päässä oli vapauspipo, joka merkitsi uudelleen syntymistä. Päähine kuulemma muistutti tonttulakkia, mutta sen mallina oli istukka, ja siitä roikkui napanuoraa symboloiva naru. Siinä mukava mielikuva, kun lauleskelee tip tap tonttulakki päässä ja glögi toisessa kädessä.

Muinaiset skandit puolestaan viettivät verijuhlaa, jossa uhrattiin porsas haltioille ja jumalille. Perinteistä löytyi myös menot, joissa juotiin tajuttomuuteen asti, ja päästiin näin tekemään visiitti manalaan tapaamaan kuolleiden henkiä. Toivottavasti tämä perinne ei ole voimissaan monessa kodissa joulun aikaan...

Miksi minä näitä pakanaperinteitä luettelen? En ole varma. Ainakin ne ovat mielenkiintoisia. 

Aurinko on elämän edellytys ja sen poismeno on aina huolestuttanut ihmisiä. On lohdullista ajatella, että hämärän aiheuttamat fiilikset ovat syvällä ihmisluonnossa, jaettuja tuntemuksia. En ole uskonnollinen ja joululla ei ole minulle kristillistä merkitystä; melkein tuntuisi luonnollisemmalta palvoa aurinkoa ja sen tähän aikaan vähissä olevia säteitä. 

Ehkä alan pakanaksi.

Lisää pakanaperinteistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/23/joulun-pimea-menneisyys