Vuoden viimeisen viikon Top 5

Vuosi vaihtuu ja numeroksi tulee 2024. Takana on vuoden viimeinen viikko. En jaksa summata koko kulunutta vuotta vaan ajatukseni tiivistyvät sen viimeisiin päiviin ja niiden tunnelmiin. En stressaa joulua, se tulee ja menee hössöttämättäkin. Mutta tietyille asioille haluan löytää tilaa.

Tässä vuoden viimeisen viikon Top 5:

1. Kasvit

Joulukuusikin on kasvi. Se on ainoa perinne, joka tulee taloon varmuudella jo viikko ennen joulua. Pihalle se kannetaan loppiaisena ja hyvä niin, silloin sitä on katseltu tarpeeksi. Pienen pistoksen tunnen osallistumisesta jalokuusten kasvatusralliin - tiedä sitten onko se kovin ympäristöystävällistä - mutta tämä on paheeni. 

Minulla on myös tapana pelastaa alennuslavoilta pilkkahintaan myytäviä joulukukkia ja elvyttää sekä tuunata niitä parempaan kuosiin. Mutta en pidä joulunpunaisesta. Ei siis punaisia joulutähtiä, kiitos. Ainostaan joulukuusen vihreätä vasten hyväksyn punaiset koristepallerot, ne ovat kauniita.

2. Valot 

Vastustan sanaa jouluvalot. Ne ovat valot. Pihavalot. Sisävalot. Tunnelmavalot. Eivät pelkkään jouluun liittyvät. Tosin olen se henkilö, joka maaliskuussa käy iltakävelyllä ja puhisee, kun ihmisillä on vielä piha täynnä kaiken maailman valokiekuraa. Se tuntuu pyhäinhäväistykseltä kevään korvalla. Tietysti joku voisi pitää paheksuttavana sitä, että korjasin kesäkukanraadot vasta uutena vuotena pois kuistin ikkunoilta... mutta nyt ei puhutakaan raadoista vaan valoista. 

Valojenkin kanssa himmailin joskus, sillä en ole tunnelmavalaistuksessa istuja eivätkä ne oikein erotu silloin, kun kattolamput ovat päällä. Mutta yritän sujautella niitä sinne tänne. Pihavalojakin meillä on, mutta en halua häiritä eläimiä älyttömällä loisteella. Uusin ostos on puuvalo, joka sai paikan takakuistilta. En ole aivan varma, onko se tosi mauton vai hieno. Mutta siinä se nyt loistaa.

3. Luonto

On ihanaa käydä valoisaan aikaan kävelyllä luonnossa tai katsella illan tullen naapuruston joulu... siis pihavaloja. On hauska ajatella, että ihmiset viettävät samaan aikaan vuoden viimeistä viikkoa ja tekevät ehkä samoja asioita kuin minäkin, nyhjäävät sohvalla ja syövät itsensä ähkyyn.

Nyt on ollut pakkasta ja lunta jo pitkään. Minulle valkealla joululla ei ole merkitystä, mutta lumen tuomalla valolla pitkin pimeää syksyä ja talvea kylläkin. Puut ovat hienoja erilaisissa huurrekuorrutteissa enkä malta odottaa auringonpaistetta, joka valaisee ne vielä paremmin. Luonnossahan on se kiva asia, että sitä ei tarvitse valmistella juhlapyhiä varten, se on aina siellä, kunhan vain menee ja katsoo.

4. Ruoka

Ruokailu painottuu jouluaattoon, niinhän se on. En ole jouluruokien perään, kinkusta en pitänyt edes lapsena. Parasta joulupöydässä ei ole ruoka vaan syy syödä juhlavasti yhdessä. Sitä voisi elämässä enemmän, ei pelkästään juhla-aikoina. Itsestä kai se olisi kiinni, pitäisi kutsua ihmisiä syömään pitkän kaavan mukaan. 

Itsehän en ole ruoanlaittaja eli olen sen armoilla, mitä muuta tekevät. Olen tyytyväinen, kun joulupöydässä on paljon erilaisia kaloja ja jokin kiva salaatti. Suolan määrä on hurja ja joulupäivänä muutun suolapatsaaksi. Suosikkeja tältä joululta olivat veljen tekemä tartarlohi wasabikastikkeella ja miehen valmistama punajuurivuohenjuustosalaatti. Itse hoidan enemmän leipomispuolta ja tein suklaamandariinikakun. Pari hyvää konvehtia ja pipareita kuuluvat myös asiaan. 

5. Käpertyminen ja hiljainen puuhailu

Kesät porhallan pihalla enkä pysty olemaan aloillaan oikein sisälläkään, mutta jouluna on lupa möllöttää. Tykkään siitä, lomapäivinä on ylimääräistä aikaa niin paljon, että voi loikoilla sohvalla kirjan kanssa tai katsoa leffaa ilman tunnetta, että pitäisi olla hoitamassa jotakin arkista asiaa. Jos hyvä tuuri käy, lapsetkin keksivät välillä hiljaista tekemistä tai lähtevät ulos melskaamaan ja tappelemaan. En todellakaan ole käsityöihminen, mutta osaan kutoa jalassa pysyvän villasukan. Lapseni ovat isojalkaisia ja tarvitsevat aika ajoin uusia villasukkia, ja jostain syystä minulle tulee tarve tehdä ne juuri tähän aikaan vuodesta. 

Joskus vielä järjestän isot uuden vuoden juhlat. Noo, ehkä en lupaile mitään. Tämän hetken arjessa uusi vuosi on kuin mikä tahansa muu päivä, paitsi että ulkona paukkuu raketteja ja ruokapöydässä on herkkuja. Uuden vuoden perinteeseen kuuluu Ylen joka vuosi lähettämä Illallinen yhdelle, mustavalkolyhytleffa 1960-luvulta. Ja kuohuviiniä. 

Olin tänään hurja ja join päivän viimeisen kaffekupillisen normaalia myöhempään, josko sen voimalla jaksaisi valvoa puoleen yöhön.

Hyvää uutta vuotta ja nähdään vuonna 2024!