Ajankäyttösimulaattori 2: opiskelun aikatauluttaminen

Ollaan kevätpuolella ja arki jatkuu, ja opintovapaasta on puolet jäljellä. Suoritin syksyn aikana ne kirjallisuuden ja työnohjauksen opintojen osat, jotka pitikin, mutta vuodenvaihteen jälkeen havaittavissa on lieviä käynnistymisvaikeuksia. Sydän tykyttää ja hikoiluttaa, kun aika kuluu. Mistä moinen? 

Liittyy ehkä siihen, että en voi soveltaa kevään opintoihin samaa työskentelyrutiinia kuin syksyyn. Kevään opinnot ovat selkeiden tehtävien sijaan enemmän abstraktia ajatustyöstöä, enemmän epämääräistä mömmöä ja tekemistä, jonka tuloksia ei heti silmällä näe. Paine aikatauluttaa omaa tekemistä on suurempi.

Kun ei tiedä mihin tarttua, välttelee tekemistä tai - kuten omassa tapauksessani - aika kuluu päättömään säntäilyyn. Käteen jää fiilis, että kaikki aika kului johonkin, mutta mitään en saanut aikaiseksi. 

Mutta nytpä mulla onkin mahdollisuus astua simulaattoriin ja testata, miltä tuntuu istua opon (eli itseni) juttusilla opintojen aikatauluttamisen takia. Kuulostaa pikkiriikkisen skitsofreeniselta, mutta yritetään. 

Seuraavia perusjuttuja olen käynyt läpi nuorten ja opiskelijoiden kanssa, kun ajankäyttö tuntuu ongelmalliselta. En halua puhua ajanhallinnasta, koska sitä on mahdoton tehdä ja se luo ajatuksen mahdottomasta tehtävästä - aika kuluu vaikka heittäisi kuperkeikkaa. Voi vain saattaa näkyväksi tekemisiään ja hakea niihin suunnitelmallisuutta.

1. Isot linjat eli pitkän aikavälin suunnitelma

Mitä pitää saada valmiiksi ja mihin mennessä? Merkkaan kalenteriin isot pompsit deadlineineen. Itselläni aikajänne on tällä hetkellä tammikuusta toukokuun loppuun. Muutama esimerkki:

• maaliskuu: klassikoiden kirjatentti
• huhtikuu: kirjallisuuden analyysi -essee
• toukokuu: suomen kirjallisuuden historia -essee
• koko kevät: ryhmätyönohjauksia 2-3 ryhmällisen verran

2. Viikoittainen suunnitelma

Jotta ei käy niin, että hilputtelen menemään (en ihan tiedä, mitä tuo tarkoittaa) pitkin alkutalven ja huomaan kalenterista yhtäkkiä, että iso tentti on ylihuomenna enkä ole valmistautunut, täytyy isoja linjoja purkaa auki. Palastelen tekemisen viikkokohtaisesti, jotta näen, kuinka paljon edistymistä pitää tapahtua joka viikko. Tarkistan ja tarkennan suunnitelmaa yleensä maanantaiaamuna ja kirkastan, mitä joka päivä pitää tehdä. Tämän viikon hommat:

• ensimmäinen klassikko syyniin: Sofokleen Oidipus (40 sivua per lukupäivä)
• lähiopinnot Jyväskylässä 2 pv
• ohjauksia 2 kpl
• ohjauspäiväkirjan kirjoittamista
• Viita-akatemian tekstin kirjoittamista

3. Lepo ja rentoutuminen

Mitä haluan sisällyttää arkeeni pitkäjänteisesti, ei vasta sitten, kun kaikki on valmista (eli ei koskaan)? Sille kannattaa tehdä tilaa. Tämä on useasti kipeä kohta, jos tuntuu, että aika lipsuu sormien välistä. Joku nipistää vapaa-ajasta sekä liikunnasta, koska ei tunne olevansa niihin oikeutettu, jos muut hommat ovat tekemättä. Oli se sitten trampoliinivoimistelu, valokuvaus tai postimerkkeily, kannattaa huoltotoimenpiteiden vaatima aika ottaa huomion. Itse haluan ja tarvitsen tällä hetkellä lisää seuraavia asioita:

• ulkoilu
• kehonhuolto, selkäjumit vaivaavat 
• luovaa kirjoittamista, ehkä jopa pidemmän tekstin työstämistä 

4. Päivittäinen työskentelyrutiini

Myönnän, tähän kirjaan ei ole ihan helpoin tarttua.

Entäs sitten, kun suunnitelmat on tehty, mutta jumittuu puhelimelle, katsomaan telkkaria tai pesee sijaistoimintona pyykkiä tai keittää järjettömät määrät kahvia? Mulle saattaa käydä myös niin, että uppoudun johonkin tehtävään ja unohdan liikkua, jolloin saan palkinnoksi lihasjumeja ja migreenin. Asiaan voi auttaa rytmin opetteleminen. Fiilis on päivän päätteeksi hyvä, kun sai tehtyä niitä asioita kun piti. Mun päivärutiini voisi olla seuraavan suuntainen:

• klo 8.30: Tykötarpeet esille, olivat ne sitten kahvikuppi, tietokone tai kirja. Aamu on hedelmällisintä aikaa luovalle kirjoittamiselle, ajatus alkaa sammua lounasta kohden.
• taukovenyttelyt
• klo 10.00: Sähköpostit sun muut sälät. Jos niitä ei ole, suuntaudu opintoihin. Esseen kirjoittamista, kirjojen lukemista jne.
• klo 11.00: Nälkä on kohta kova. Jos ruoat on kokattava alusta asti, on jo kiire!
• Kävelylle. Paras mahdollisuus saada altistusta päivänvalolle. Lenkin jälkeen kupillinen kahvia. Urpoa tv-sarjaa kupillisen ajan. Huom., ei jaksotolkulla!
• klo 12.30-13.00: Opinnot jatkuvat. Hommia, jotka eivät vaadi ruudin keksimistä vaan raakaa työstöä. 
• Työnohjaukset väleihin, jotka sopivat asiakkaille.
• Välipalastele jossakin välissä ja jos olet noutovastuussa, hae lapsi hoidosta klo 16. Jos et hae, on odotettavissa soitto päiväkodista.

Kahvihetken urpoilusarjaksi valikoitui Father Brown.

Onko tässä mitään järkeä?

Vaikuttaa hieman typerältä näin ylös kirjattuna. Joku voisi sanoa, että ahdistavaa suunnitella elämäänsä noin. Ehkä. Ei pidä olla liian kirjaimellinen ja rankaista itseään lipsahduksista vaan luottaa sen kantavuuteen pidemmällä aikavälillä. 

Epätietoisuuden mössö tuppaa kaihertamaan takaraivossa ja vie kaistatilaa muilta ajatuksilta. Jos aikaansaaminen sakkaa totaalisesti, seurauksena on ahdistus. Kun olin yliopistolla töissä, juttusillani kävi matemaattisia aineita opiskeleva Mensan jäsen, joka tuskaili nimenomaan ajankäytön kanssa. Tunsin itseni hölmöksi, kun otin esiin paperilla olevan lukkaripohjan. Merkkailimme ylös viikon työt ja jopa nukkumaanmenoajat. Hänelle se oli valaistus, ja siitä eteenpäin opiskelija haki lukkaripohjia säännöllisesti. Yksinkertainen on joskus tehokasta.