Rivieran kaupunkeja ja kyliä

Olemme palanneet jo kotiin, syksyiseen Suomeen, mutta on vielä pakko muistella muutamia kylistä ja kaupungeista, joissa pysähdyimme reissun aikana.

Frejus

Asuimme siis Frejusissa, vajaan tunnin ajomatkan päässä Nizzasta. Kaupungissa on noin 50 000 asukasta, ja sen hotspotit jakautuivat ranta/satama-alueeseen ja hieman enemmän sisämaassa olevaan vanhaan kaupunkiin, missä meilläkin oli vuokrattuna asunto. 

Kaupungissa oli turisteja, varsinkin ranta-alueella, mutta ei läheskään niin paljon kuin monessa muussa paikassa. Vanhan kaupungin kujia oli kiva kierrellä, käydä markkinoilla ja istuskelemassa kahvilla. Sieltä täältä löytyi vanhoja roomalaisia rakennelmia, ja tulihan niitäkin tuijoteltua.

Vanhakaupunki hiljaisena arki-iltana.

Ja markkina-aikaan.

Roomalainen amfiteatteri.

Grasse

Eräänä sateisena aamuna starttasimme auton ja lähdimme ajelemaan sisämaahan. Etäisyydet eivät olleet linnuntietä pitkin huimia, mutta vuoristoteitä pitkin ajaminen on hidasta ja ainakin minulle sydäntä tykyttävää. Lapset ihastelivat takapenkillä maisemia, mutta itse pystyin vain ajattelemaan pudotusta vieressä olevaan rotkoon. Kameraakaan en uskaltanut ottaa käteen vaan keskityin kiemurtelevaan tiehen, vaikka en edes ollut kuski.

Hengähdystauko.

No, onneksi tie vei aika nopeasti Grasseen, joka on tunnettu ranskalaisen parfyymiteollisuuden tyyssijana. Hajuvedet eivät kiinnostaneet, joten keskityimme maisemien katseluun (kylä on vuorenrinteessä) ja yleiseen haahuiluun. Grassessa ei kasvateta laventelia, mutta sitä oli myynnissä kojussa sun toisessa. Ostinkin kotiin säästöpakkauksen, jotta voin sitten kylpeä laventelissa talven pimeinä hetkinä. Haaveenani on vielä joskus mennä Provenceen laventelin kukkimisen aikana.

Grassen kaduilla.

Saint Paul de Vence

Matka jatkui pienenpään, yhteen vanhimmista Rivieran kylistä, Saint. Paul de Venceen. Kylä on rakennettu korkeaan kohtaan ja suojattu muurein. Kujat olivat niin kapeita, että osuminen paikalle samaan aikaan turistiryhmän kanssa nostatti verenpaineita. Mutta maisemat olivat hienot, vaikka aurinko olikin pilvessä ja tihutti vettä.

Söimme vaihteeksi jäätelöt (koska jollakin lapsia piti lahjoa) katsellen alas laaksoon, ja joimme kahvit käynnissä olevan petanque-pelin laitamilla. Taitaa olla suosittu laji Ranskassa, useammassa paikassa tuli petanquekenttä vastaan ja niillä pelattiin iltaisin.

Saint Paul de Vence

Petanque meneillään.

   

Nizza

Isoin kaupunkikohteista oli Nizza, missä oli muutama muukin turisti ja paljon suomalaisia. Skottien määrää ei voinut olla huomaamatta, sillä meneillään oli rugbyn maailmanmestaruuskisat, ja illan peliä oli saapunut kannustamaan iso määrä kilttipukuista porukkaa. Rautatieaseman ulkopuolella soivat säkkipillit. Menimme Nizzaan junalla, matka kesti reilun tunnin pitkin meren läheisyydessä kulkevia kiskoja. 

Junamatka Nizzaan.

Nizzassa parasta on vanha kaupunki ja sen värikkäät talot ja niiden välissä kulkevat kapeat kujat. Olimme käyneet kaupungissa aiemmin 13 vuotta sitten, ja muistiin oli jäänyt huikea jäätelökoju, ja löytyihän se sieltä edelleen. Toinen suosikki on torialue, missä oli tällä kertaa myynnissä paljon kasveja. Mukaan meinasi lähteä viherkasvi, oliivipuu ja pari orkideaa, mutta vastustin kiusausta. Aiemmalla visiitillä torilla oli antiikkimarkkinat, ja tuolloin keräsin mukaan vanhoja ranskalaisia postikortteja 1900-luvun alkupuolelta.

Nizzan vanhaa kaupunkia

95 maun jäätelökioski.

Antiikkitori vuonna 2010.

Bormes les Mimosas

Suosikkikyläni on Bormes les Mimosas. Kävimme sielläkin vuonna 2010, ja tällä kertaa menimme paikkaan lasten kanssa. Istuimme jopa samassa ravintolassa. Kuinka tapojensa orja sitä on... Mimosaa en mielestäni nähnyt kylässä kummallakaan kerralla (onko se kukinnaltaan keltainen?), mutta vuoden 2010 vierailulla bougainvillea oli täydessä kukassa. 

Tässäkin paikassa on ihanaa vain istuskella ja kuljeskella. Tosin 5-vuotias väsähtää aika nopeasti, joten siinä missä 13 vuotta sitten saattoi istuskella pitkällä lounaalla viinikarahvin kanssa, nyt ravintolassa käynti on ohi siinä vaiheessa, kun lapsi on imaissut jälkiruokansa. Vanhempi lapsi puolestaan halusi kiertää joka ikisen rihkamakaupan, koska ilmeisesti jääkaappimagneetit ovat erilaisia eri kaupoissa. Kun sitten itkuhuuto koitti pienemmällä, oli aika suunnata vuokra-auto taas kiemuraisille teille, iskeä takapenkkiläisille patongit käteen ja ajaa kukkulan kylkeä takaisin rantaviivaa kohti.

Seuraavaa perhelomaa suunnitellessa!

Bormes les Mimosas