Tällä viikolla pakkasimme lapset ja tavarat autoon ja lähdimme Viroon. Tallinna olisi ollut yksi vaihtoehto, Pärnu ja Tarttokin kävivät mielessä, mutta lopulta kohteeksi päätyi maaseutu ajatuksella, että ollaan ihan rauhassa. Tosin lasten sisarellinen rakkaus takaa sen, että ilman ajoittaista hermojenkiristystä ryhmämme ei selviä missään.
Aamulla lautta Tallinnaan, jossa latasimme auton ja tankkasimme vatsat, sen jälkeen pöristelimme itään Narvan suuntaan. Reilun tunnin päässä oli kohteemme, jossa tulisimme viettämään kaksi yötä: Vihulan kartano.
 |
| Kartanon päärakennus |
Vihulan kartano
Suurin osa matkasta taittui moottoritietä, mutta itse kartano sijaitsi sivuteiden varrella pöpelikössä, vajaan kymmenen kilometrin päässä Suomenlahden rannalta. Tai no, ei varsinaisesti pöpelikössä vaan peltojen keskellä. Ei muita palveluita lähellä.
Vihulan kartanosta on ensimmäisiä historiallisia mainintoja jo 1500-luvulta, jolloin siellä piti majaa tanskalainen paroni, jonka esi-isä oli vaeltanut alueelle virolaisia pakanoita käännyttävien ristiretkeläisten mukana. Vuosisatojen kuluessa omistajat vaihtuivat ja rakennuksia paloi ja uudelleen rakennettiinkin jossain välissä.
 |
| Päärakennuksen salonki |
Vihulan kartano remontoitiin hotellikäyttöön vuosina 2008-2012. Kartanoalue oli tosi laaja, ja huoneita oli päärakennuksen lisäksi kartanoa eri käyttötarkoituksissa palvelleissa rakennuksissa. Oli pyykkihuonetta sun muuta.
Meidän huone oli myllyn vanhoissa tiloissa virtaavan veden vierellä, ja vastapäätä oli pieni museo, jossa oli säilytetty vanhaa myllyn kalustoa. Alueella oli useampi pieni museo; yksi oli omistettu vodkalle, jota kartanossa on valmistettu, yksi vanhoille autoille.
 |
| Sivurakennuksia |
 |
| Miller's house, jossa oli huoneemme. |
Ei zen vaan standard
Spa
Alueella oli kylpylä, johon meillä oli vapaa pääsy. Odotukset eivät olleet kovin suuret, sillä spa näytti aika yksinkertaiselta nettikuvissa, mutta lapset viihtyivät enemmän kuin hyvin eikä ruuhkaa ollut.
Saunoja oli neljä: höyrysauna (jossa mä vietin aikani), suomalainen sauna (eli perus), suomalainen savusauna (ei savusta tietoakaan) ja sauna (huone, jossa oli saunaksi naurettavan matala lämpötila). Juttelin savusaunassa virolaisen naisen kanssa, joka nauroi, että kotona meillä on varmaan talossa kaksi saunaa. Mihin vastasin, että itse asiassa en sauno kotona, sillä iho ei kestä sitä. Mutta lomalla voi elää vaarallisesti! Nainen oli mehiläisfarmari ja oli kovin kiinnostunut kuulemaan, olenko käyttänyt saunassa hunajaa iholla. Olen - joskus kauan sitten.
Lisäksi oli pari poreallasta, kylmäallas ja lastenallas ja hieman syvempi allas. Se oli kyllä niin pieni, että pää olisi kolissut jatkuvasti päätyihin, jos olisi yrittänyt uida matkaa.
 |
| minigolfkenttä |
 |
| Minigolfkentällä oli kuuluisia baltialaisia rakennuksia. Olisiko mukana ollut Vihulan kartanokin. |
Kartanokäyskentelyä
Kartanolla pystyi vuokraamaan golfkärryjä (golfkenttää ei kylläkään ollut), pyöriä, kalastusvälineitä, tennis- ja minigolfmailat. Lapset kävivät pelaamassa minigolfia, vaikka kenttä oli aika huonossa kunnossa.
Mukavinta oli käveleskellä alueella ja katsella paikkoja, istuskella yksin puistonpenkillä sen aikaa kun lapsilta hetkeksi karkuun pääsi. Nuuskia tunnelmaa ja miettiä, millaista kartanolla on ehkä ollut silloin, kun siellä on vielä asuttu. Kuinka parempi väki on istuskellut puistossa ja tanssisalissa, ja toiset ovat raataneet peppu hiessä pyörittääkseen tilaa.
 |
| Teehuone virran varrella. Kelpaisi litkiä kupponen. |
Saavuimme kartanolle tiistaina iltapäivästä ja lähdimme torstaina puolen päivän aikaan. Koko lomaa emme viettäneet kartanolla vaan ajelimme katselemaan Viron pohjoisrannikkoa. En varmaankaan malta olla kirjoittamatta tästä erikseen lisää. Myös oma ehdoton suosikkini, kartanon iso puutarha, saa vielä tekstitilaa!
P.S. Edellinen ulkomaanreissumme oli Ranskaan: RANSKAN RIVIERALLA
0 comments:
Lähetä kommentti