Kuljen läpi läpi puutarhan kesän jokaisena päivänä. Etsin todisteita siitä, että keväinen kylvövimma ei ollut turhaa, että se kaikki kykkiminen ja kuokkiminen ja nyppiminen ja kastelu ei ollut hullun hommaa. Tämä on se hetki, kun haluan nauttia työn tuloksista. Nähdä kuinka kasvimaalla pullistelee.
Tämänkertaisen blogitekstin otsikko vaikuttaa ehkä negatiiviselta, mutta se ei ole, ainakaan mulle. Se on toteamus. Se on totta. En edes pyri omavaraisuuteen. Hyötypuutarha on mulle rentoutumisen rentoutumisen ja ilon paikka.
Okei, okei, myönnän: joskus se raastaa myös tunteita, varsinkin silloin kun vihannesyökkösen toukat ovat nakertaneet tomaatin lehdet ja kakkineet pitkin kasvihuoneen lattiaa. Tai kun neljä kaurista tuijottaa takapihan kulmasta röyhkeästi, vaikka heitän niitä ensimmäisenä käteen sattuneella esineellä.
Olen omavarainen napostelija
Olisi hienoa olla omavarainen. Ei realistista eikä ehkä järkevääkään oman arjen kohdalla, mutta hienoa. Siksipä, kun eksyn lukemaan omavaraisuudesta kertovia tekstejä, tunnen pientä kateutta, joskus epäonnistumisen tunteita. Edes kaikki se litramäärä hikeä, jonka vuodatan hyötypuutarhaani, ei takaa suurta satoa.
Olen napostelusadon kasvattaja. Monesti en ehdi napostella itse, sillä lapset kavereineen käyvät napsimassa mansikat, pensasmustikat ja herneet ennen kuin mä ehdin. Teen siis osani naapuruston lasten hyväksi. Joskus rohmuan puoliraa'at mansikat omaan suuhuni, että pääsisin edes maistamaan.
 |
| Sokeriherne kukkii. |
Tänä keväänä mulla oli ajatus panostaa juureksiin, sillä käytän niitä paljon ruoanlaitossa ja kellarissa ne saa säilymäänkin jonkin aikaa. Kylvin palsternakkaa, punajuurta ja porkkanaa. No, kauris hoiteli punajuurten naatit ennen kuin ne ehtivät kasvaa kunnolla ja palsternakka ei muuten vain ole ottanut kasvaakseen. Porkkana on mulle mysteeri. Joka puolella hehkutetaan kuinka helppoa ja nopeaa sitä on kasvattaa, mutta meidän pihalla se kasvaa todella hitaasti ja epävarmasti.
Mutta juureksistakin on saatu jo napostelusatoa.
 |
| Kurkkua, punajuurta ja porkkanaa. |
Potentiaalit omavaraiset
Kirsikka - siinä ainoa laji, jonka suhteen olemme omavaraisia läpi vuoden! Istutin kahdeksan vuotta sitten suklaakirsikkapensaan, ja se tuottaa runsaasti satoa juuri tällä hetkellä. Söin juuri vaniljajäätelön kanssa, lurps. Ihanat viininpunaiset mollukat päätyvät pakkaseen ja teen niistä vuoden aikana hilloa. Kirsikkahillo on parasta.
Omena - toinen takuuvarma satopommi. Meidän ikivanha valkea kuulaamme tekee runsaasti omenaa. Ennen kuin opimme leikkaamaan sitä oikein, se teki omppua vain joka toinen vuosi, mutta nyt sitä tulee joka kesä. En pidä tuoreesta omenasta, mutta tätäkin hilloan ja teen sosetta pakkaseen. Ja kuivaan talvinaposteltavaksi pikkuruisella kuivurillani.
Tomaatti - olisinpa aina tiennyt, kuinka helppoa sen kasvattaminen loppujen lopuksi on. Tällä hetkellä kasvihuoneessa on kolme isompaa tomaattia ja kolme kirsikkatomaattia. Sato on vasta kypsymässä, mutta aikakin viime vuonna sitä tuli runsaasti. Tosin satokausi on loppukesän intensiivinen tomaattipläjäys ja muun ajan vuodesta ollaan kaupan armoilla.
Sokeriherne - tämän kesän onnistunut panostus. Helppo kasvattaa, lannoittaa maaperää omalla kasvullaan ja on tehnyt runsaasti palkoja. Sato on nopeasti kerätty lapsityövoiman käytöllä. Ohje: syövät joka toisen, laittavat joka toisen kippoon.
Kesäkurpitsa - tämä on vielä kysymysmerkki, mutta odotukset ovat kovat. Laitoin kaksi kesäkurpitsaa lavalle, ja ne tykkäävät olla siinä. Viime vuonna yksi oli kasvihuoneessa, mutta siihen iski paha härmä eikä se jaksanut tehdä satoa paljoa. Ovat selvästi tykänneet olla ulkona sateenlotinassa ja auringonpaisteessa.
Eli pitäiskö sanoa: hahaa, kasvimaalla pullistelee sittenkin!
Tulevaisuuden toivoja
Pensasmustikka - vielä joskus haluan pensasmustikkasadon. Pihalla on viisi pensasta, joista vanhin on ollut paikallaan nelisen vuotta. Aikaisemmin olen saanut satoa noin neljä marjaa. Nyt vanhimmassa kaverissa on raakileita paljon enemmän. Pensasmustikka on hidas, kuulemma, mutta että näinkö hidas?
Mansikka - aion panostaa myös mansikkaan. Lisään vielä yhden lavan tänä kesänä, jolloin niitä on kolme. Varaan yhden omaan napostelutarpeeseen.
Päärynä - ostin viime kesänä heräteostoksena päärynäpuun. Ja siinä on jo neljä pienen pientä raakiletta! Yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Ajattelin, että puu ei tee satoa koskaan ja on lähinnä koristepuu, mutta pikkuisella Pepi-merkkisellä puullani on mahdollisuuksia vaikka mihin!
Omavaraista väriterapiaa
 |
| Viime kesänä lavalla oli kyssäkaalia ja porkkanaa. |
 |
| Munakoiso - viime kesän kokeilu kasvihuoneessa. |
Kurkun ja kesäkurpitsan vihreää, tomaatin punaista, porkkanan oranssia, punajuuren viininpunaista... hyötypuutarha on väriterapiaa parhaimmillaan. Varsinkin, kun seassa kasvaa kesäkukkia.
Hedelmien, tomaattien, marjojen ja muiden kasvun seuraamisessa on jotain hypnoottista. Vielä joskus valokuvaan kehityksen vaihe vaiheelta ja katselen kuvia talvella. Muistelen kesää. Ja kerään kasvatusvimmaa seuraavaa kevättä varten.
P.S. Aikaisemmin lavaviljelystä kirjoitettua: EKOLOGINEN VUOROVILJELY
0 comments:
Lähetä kommentti