Ihana jäte elikäs kompostihommia

Myönnän teille nyt jotain: viehtymykseni jätteeseen. Lähinnä kompostijätteeseen. Mikään ei ole keväällä kutkuttavampaa kuin huomata kompostin hönkivän höyryä elonmerkkinä tai suunnata kauppaan kompostikuivikeostoksille. Weirdo, I know.

Sisällä talossa on bioastia ja bokashiämpäri. Pihalla meillä on kolme kompostia: 

1. jyrsijänkestävä lämpökompostori, johon laitetaan talousjätteet
2. muovinen kannellinen lehtikompostori, johon laitetaan puutarhajätettä
3. pihan nurkassa omituinen rytökasa, johon dumpataan kitketyt voikukat ja kuivuneet tulppaaninvarret, kun edellisiin ei enää mahdu

Nämä kaikki ovat löytäneet paikkansa pikkuhiljaa tarpeen mukaan. En ole fanaattinen täytön suhteen ja usein unohdan antaa niille tarvittavan huomion - toisaalta eivät ne kovin paljon huomiota tarvitse. Ja ajattelen, että koska tuotan jätettä, mulla on velvollisuus nähdä vaivaa niiden käsittelemiseksi. 

Olen seurannut hämmentyneenä biojätteen erotteluvelvollisuuden aiheuttamia kommentteja: jotkut ovat suorastaan raivoissaan. Kuinka helpolla oikein haluamme päästä jätteidemme kanssa? 

Jätteistä huolehtiminen

Luin juuri kirjan Bokashi - vallankumous ämpärissä, ja siinä oli mielenkiintoinen maininta sosiaalihistorioitsija Susan Strasserin tutkimuksesta kulutusyhteiskunnan suhteesta jätteisiin. Tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, mutta periaatteet kuulostavat tutuilta. 

Strasserin mukaan kertakäyttökulttuurin läpilyöminen vaati aikoinaan sitä, että oli silmät oli pakko ummistaa kasvavalle jätemäärälle. Huomio kiinnitettiin jätemäärän sijaan puhtauteen: kertakäyttöpakkaukset yhdistettiin hyvään hygieniaan. 

Ihmisten mielikuvien muokkaaminen ei tapahtunut hetkessä, mutta pikkuhiljaa kertakäyttöisyyden toimintalogiikka hyväksyttiin osaksi kulutustottumuksia ja ihmiset oppivat poisheittämisen taidon (jonka kanssa nykyään ollaan pulassa). Kulutusyhteiskunta edellytti, että jätteet vietiin pois ihmisten silmistä, joten infrastruktuuri järjestettiin niin, että jätehuolto toimii. Ihminen saattoi kuluttaa ilman jätteistä huolehtimista.

Tietysti on hyvä juttu, että jätehuolto toimiin. Mutta nyt meitä vaaditaan ottamaan vastuuta tuottamastamme jätteestä ja se suututtaa.

Kompostointi

En mä itse mikään jätepulmunen ole, en todellakaan. Haalin liikaa jätteeksi päätyvää vaatetta ja tavaraa eli kertakäyttökulutan, mikä on ongelman alkusyy. Mutta kompostoinnista tykkään eikä se vaadi älyttömiä ponnistuksia. 

Aikoinaan rivarissa asuessa taloyhtiössä oli helppo lajitella bio ja muu jäte omille paikoilleen roskakatoksessa. Nyt omakotitalossakin asuessa kaupunki kyllä kuljettaisi biojätteen pois, mutta kompostoimalla itse saan maanparannusaineksia puutarhaan. 

Talousjätteen kiertokulku meillä on seuraava.

Alkusijoitus eli biojäteasia

Pitkään biojätesäilytyksen virkaa toimitti pieni kannellinen astia. Mutta koska käyn loputonta taistelua banaanikärpäsiä vastaan, ja joskus astia ehti haiskahdusasteelle, investoin järeämpään versioon. Nyt lavuaarin alla olevassa kaapissa on metallinen astia, jonka kannessa on aktiivihiilisuodatin. Se pitää hajut poissa eivätkä kärpäsetkään pääse livahtamaan biojätteen sekaan. Suodattimia saa lisää kaupasta, olisikohan sopiva vaihtoaika ollut pari kertaa vuodessa. Kahvasta pömpeli on helppo nostaa pöydälle ja kipata vaikka vihannesten perkuujätteet suoraan astiaan.

Seuraava vaihe eli bokashi

Kun biojäteasiassa on pari litraa tavaraa, kippaan ne bokashiämpäriin. Jokaiselle litralle ripottelen valmista bokashirouhetta. Sitten jäte painellaan tiiviiksi ja laitetaan kansi kiinni. Astiaa ei kannata availla turhaan, sillä bokashointi perustuu hapettomuudelle ja fermentoitumiselle: sille samalle, jota käytetään vaikka hapankaalin valmistamisessa. Bokashiastiassa olennaista on pieni ritilän erottama alaosa, johon nesteet valuvat. Nesteet valutetaan pois pari kolme kertaa viikossa pienestä hanasta. Nestettä voi halutessaan käyttää kasveille lannoitteena. Se on tosi vahvaa eli oikea lannoitesuhde kannattaa tarkistaa!

Bokashi alkaa olla täynnä.

Bokashin hankin ratkaisemaan sitä ongelmaa, että pihalla oleva lämpökompostori jäätyy talvipakkasilla ja ehtii täyttyä kukkuroilleen ja ylikin. Bokashimpärin voi valmistaa itse, mutta kuluttamiskäytöksen hyvin sisäistäneenä ostin Puuilosta valmiin setin. Maksoikohan se 20-30 euroa. Lopuksi ostin vielä toisenkin, sillä homma lähti hyvin käyntiin ja kahdella ämpärillä pärjäämme talven yli. Astiaan menee uskomaton määrä biojätettä, kun se painellaan tiiviiksi. Kun toinen ämpäri täyttyy, vien sen kellariin odottelemaan kevättä. Säilytys täytyy tapahtua huoneenlämmössä tai vähän viileämmässä. 

Ritilä, joka päästää vain nesteen säilön alaosaan.

Haiseeko siivouskomerossamme asusteleva bokashi? Ei. Tai no, myönnän, että kun unohdan valuttaa nestettä hanasta, komerossa leijailee astiaan kertyvän bokashiliemen aromi. Asia hoituu nesteen valuttamisella. Itsessään bokashi tuoksuu happamelle, jollekin tutulle, ehkä hieman sitruksiselle. Jos olemme syöneet appelsiineja, jätteessä saattaa olla jopa miellyttävä aromi! Hajun haistaa vain astian avatessa, ei sen ulkopuolella. 

Kannattaa olla tarkkana: bokashiin ei laiteta jo mätänemistilassa olevaa tavaraa eli tyhjennä bioastia riittävän usein! Puhun kokemuksesta, sillä olen joskus jatkokäsitellyt aika niljakasta ja haisevaa massaa... bokashi on sen kestänyt, mutta varmasti fermentoituminen häiriintyy.

Loppumöyhennys eli lämpökompostori

Jäte ei maadu bokashissa vaan se täytyy jatkokäsitellä. Tyhjennän  ämpärit keväällä pihalla olevaan lämpökompostoriin ja sekoitan muuhun ainekseen. Komposti alkaa käydä pikavauhtia bokashin myötä, oikein höyry nousee, ja fermentoitunut jäte muuttuu nopeasti, viikoissa, mullaksi. Bokashi kiinnostaa jyrsijöitä eli sellaisenaan en kippaisi sitä puutarhaan enkä lehtikomposteihin vaan jatkopaikan täytyy olla suojattu. 

katekompostia

Kesällä emme bokasheja käytä vaan talousjäte menee suoraan lämpökompostoriin. Ostin 225 litran kompostorin heti, kun muutimme taloon. Laitan sinne talousjätettä ja välillä myös puutarhajätettä. Varsinkin kuihtuneet kasvit muokkaavat jätteen koostumusta mukavasti. 

Lämpökompostorin tasapainoa ei ole aina helppo löytää. Kun sekoittelen sitä ja ilmoille löyhähtää mätä tuoksu ja kompostimassa päästelee lurpsahtavia ääniä, massa on liian kosteaa, mikä on useimmiten ongelma omassa kompostissa. Ratkaisu on laittaa enemmän kompostikuiviketta ja möyhentää useammin, laittaa ehkä mukaan ei niin märkää puutarhajätettä. Jos kompostissa vilistää muurahaisia, on se liian kuiva. Kompostia pitää myös tyhjentää tarpeeksi usein ja laittaa uutta tavaraa, että se jaksaa käydä. Mukaan voi lisätä kompostiherätettä.

Lämpökompostori tuottaa pitkin kesää katekompostia, joka ei ole vielä valmista kunnon kompostimultaa, mutta jota kannattaa jo tyhjentää kompostorista. Katekompostin tietää olevan valmista, kun siitä ei enää erota alkuperäistä tavaraa, lukuun ottamatta satunnaista persikan kiveä, kovavartisia perennanvarsia tms. Se on ikään kuin kokkareista multaa, ei vielä hienoksi maatunutta.

Ehkä vielä yksi...?

Täysin kompostoituneen mullan valmistuminen vie ainakin vuoden, joten katekomposti kaipaa vielä happea kompostoituakseen loppuun. En käytä sitä muun mullan joukossa vaan laitan eri pinnoille maata parantamaan: viljelylaatikoihin, pensaiden juurelle, perennapenkkiin - oikeastaan ihan minne vain. 

Mielessä on kuitenkin ollut, että puutarhassa pitäisi olla vihoviimeinen sijoituspaikka eli komposti, jossa katekomposti saisi muhia oikein kunnon mustaksi kompostimullaksi. Sitä olisi kiva käyttää siellä sun täällä. 

Aina on tilaa vielä yhdelle.