Lapset serkkulassa. Aikuisten ilta. Kesäilta Tampereella. Mitä tehdä?
Tampereella tapahtuisi varmasti vaikka mitä, mutta tällä kertaa lähdettiin liikkeelle simppelisti: leffa (teatterissa, ei kotisohvalla), karkkia, terassia, ruokaa, kahvia. Tarkemmin ajateltuna lauantai ennen Tammerfestejä oli mukavan rauhallinen, ainakin koskenrantaa edestakaisin teputtelevan silmin.
Twisters - sitten juostiin tornadoja karkuun
Ensimmäisenä suunta Koskikeskuksen leffateatteriin kera mojovan karkkipussin. Inhoan muuten sanaa kera, en tiedä miksi käytin sitä! Toinen yhtä ärsyttävä sana on hera, yök.
Selaisin leffavaihtoehtoja - Cannesissa voittanutta draamaa, ihmiskohtaloita... nuo olisivat varmasti olleet hyviä, mutta nyt teki mieli vain tuijottaa aivot narikassa valkokangasta ja viihtyä. Twisters, siis. Salissa oli lämpimänä kesäpäivänä kymmenisen ihmistä.
Ja kyllä, leffa seurailee 90-luvun jalanjäljissä ilmestynyttä tornadoelokuvaa Twister. Jo nimikin kertoo, että huimia juonenkäänteellisiä eroja versioiden välillä ei ole. Tai ei ehkä ole reilua kutsua Twistersiä uudeksi versioksi, sillä se on oma tarinansa omine hahmoineen, vaikka pääidea on sama: tornadot tulevat ja karkuun täytyy päästä autolla ja juosten. Tuhoa tulee eikä ihmisuhreiltakaan vältytä.
Mutta kyllä se toimi. Ehkä sen takia, että luonnonmullistukset ovat tätä päivää vielä enemmän kuin 90-luvulla. Leffassa oli pienen pieni viittaus ilmastonmuutokseen päähenkilön äidin puheissa, mutta harmi kyllä sen enempää tornadojen taustalla vaikuttavia tekijöitä ei uskallettu tai haluttu pöyhiä.
Päähenkilöistä tykkäsin. Daisy Edgar-Jones (myös Suon villi laulu) oli eleettömyydessään hyvä naispäähahmo, joka oli kirjoitettu itsenäisesti toimivaksi sankariksi hieman enemmän kuin Helen Hunt aikoinaan. Pientä romanssinpoikastakin oli mukana, mutta sillekään ei annettu pääosaa.
Viihdyin ja jännitinkin, mission accomplished.
 |
| Leffan jälkeen kävelyä pitkin koskenrantaa Kehräsaaren ja Koskikeskuksen välillä. |
Gluteenitonta ruokaa, kiitos
No nälkähän siinä karkkia syödessä tuli. Tepastelimme pitkin koskenrantaa ja ali Hämeensillan jo joskus aiemminkin blogissa mainittuun Pella's Koskikatu 7:ään, koska siellä oli hyvin tilaa lyhyellä varoitusajalla. Ja luotan gluteenittoman ruokailun olevan siellä sujuvaa.
 |
| Koskikatu |
 |
| Siikaa ja ihania mätipalleroita. |
Tällä kertaa vastassa oli pienen pieni pettymys eli saatavilla ei ollut gluteenitonta leipää, jossa ei olisi kauraa eikä vehnätärkkelystä. Edellisen kerran brunssilla tätä vielä oli. Noh, eipä hätää, tilasin ahneuksissani niin paljon muuta ruokaa, että ei vatsaan leipää olisi mahtunutkaan.
Aluksi söin kampasimpukkaa tuorehernesosekeitolla ja muilla höysteillä. Pääruoaksi otin paistettua siikaa, jonka kyljessä tuli kylmäsavustettua kirjolohenmätiä, joka oli niiin hyvää. Molemmat annokset olivat pienempää kokoa (valita saa kahdesta koosta), enkä uskalla edes ajatella kuinka isoja settejä isot annokset olisivat olleet.
Jälkkäriä ei kupuun mahtunut, mutta joimme kahvit terassilla ja ihmettelimme kesää. Operaatio keski-ikä ja huono näkö puski päälle, kun piti melkein pyytää tarjoilijaa lukemaan kahvin kyljessä tulleen suklaan ainesosaluettelo! Ehkä joskus vielä opin kantamaan lukulaseja mukana. Ja pisteet siitä, että suklaa oli gluteeniton. Vinkki kaikille kahvilanpitäjille: älkää tarjotko niitä iänikuisia Fazerin sinisiä konvehteja, ne saattavat sisältää gluteenia, samoin kuin lähes kaikki Fazerin tuotteet.
Terassille koskenvarteen
Tarkenen harvoin istua terassilla kesämekossa, mutta nyt onnistui. Ravintola Puiston (Koskipuistossa) terassilta löytyi kahdenpujahdettava pöytä, drinkki eteen kiitos. Mikäs siinä istuskellessa ja Tammerkoskea tiiraillessa.
Edessä seisoi mielettömän iso ja vanha puu, joten piti ihan googlata tilanne. Se on kuulemma poppeli, jolla on ikää noin sata vuotta. Kelpo saavutus vanhukselle. Tunsin itseni nuoreksi.
 |
| poppelivanhus kosken partaalla |
 |
| Ei jaksa touhottaa, ei. |
Ja tavoillemme uskollisina hyppäsimme puoli kymmenen bussiin ja olimme kotona kymmeneltä. Mitäs me hurjapäät Tampereen yössä (tai illassa)!
P.S. Noin puoli vuotta sitten taisi olla edellinen ilta ilman lapsia, ja meno oli aika lailla samanlaista! Tosin pimeämmällä koskimaisemalla ja ilman terassia. Voit lukea silloisesta ruoasta ja leffasta täältä:
0 comments:
Lähetä kommentti