Tamperelaista fine diningia ja Priscilla Presley

Lomaviikon hulinoita

Talvilomaviikko rallatteli aika leppoista rataa emmekä tehneet suurempia juttuja, vaikka koko perhe lomalla olikin. Ulkona lotisi loska eli luistelut ja hiihdot jäivät välistä. 

Alkuviikosta suunnattiin uimahalliin. 9-vuotias viihtyi hyppytelineillä. Katselin vierestä ja totesin, että kolmen metrin hyppykorkeuskin on mulle vissiin liikaa nykyään. Joskus hyppäsin kympistä... Viisivuotiaskin on jo aika vesipeto ja sukeltelija - jopa siinä määrin, että sain osuman kasvoihin, kun hän näytti ylpeänä yhtä tempuistaan. Lähdin hallilta huuli turvoksissa. Mutta hauskaa oli.

Loppuviikosta mentiin mummolaan Forssaan, ja lapset jäivät vielä serkkujen luo yhdeksi ylimääräiseksi yöksi, sillä ohjelmistossa oli Peppi Pitkätossu -teatteriesitys. Mikä tarkoitti, että aikuiset hyppäsivät autoon ja suuntasivat kohti kotia ja lapsivapaata iltaa Tampereella!

Ensin jotain, mille jää niin vähän aikaa: leffaan. Katsomaan jotain muuta kuin Risto Räppääjää tai Heinähattua ja Vilttitossua (kaikki kunnia lastenleffoille). Myrskyluodon Maija kiinnosti, mutta kolmen tunnin istuminen on liikaa meikäläisen kärsivällisyydelle ja puolison unenlahjoille. Niinpä valittiin Priscilla.

Priscilla

Priscilla Beaulieu oli 14-vuotias, kun tapasi 24-vuotiaan Elviksen, ja noin 17-vuotias, kun muutti tämän luo Gracelandiin. Tämä asetelma jäi eniten mieleen leffasta. Vaikka ikäerolla ei mässäilty ja seksi ei sen mukaan ollut kuvioissa alusta asti - itse asiassa Priscilla kärsi myöhemmin seksuaalisen läheisyyden puutteesta - jäi fiilis, että nuori tyttö annettiin uhrilampaana suurelle tähdelle. 

Okei, Priscillan vanhemmat olivat hyvin suojelevaisia häntä kohtaan ja Gracelandissa asuivat myös Elviksen isä ja isoäiti, ja elokuva esittää Priscillan kypsänä ja omat mielipiteensä ilmaisevana nuorena naisena. Silti tosiasia on se, että teinityttö muutti keskelle aikuisen tähden levotonta elämäntyyliä. Juhlia, lääkkeitä, petetyksi tulemista ja alistamista. Alistamisella tarkoitan, että Elvis tuntui muokkaavan Priscillasta pientä nukkea itselleen. Tosin en voi tietää, miten asiat ovat oikeasti menneet, mutta se ei kai olennaisinta leffaelämyksessä olekaan. 

Mulle leffa oli tarina siitä, miten maine sumentaa ihmisten arviointikykyä, niin tähden kuin hänen ympärilläänkin olevien, eivätkä he enää puutu siihen mikä on ehkä väärin. Ennen kaikkea se oli nuoren naisen kasvutarina olosuhteissa, jotka voisivat sotkea pään paljon pahemminkin (taaskin vaikea tietää mitä oikeasti on tapahtunut). Priscilla oli alle 30-vuotias, kun pari erosi.

Ravintola Apaja

Leffan ja hieman laskeneen karkkiähkyn jälkeen suunnattiin ravintola Apajaan, jota ei ollut ihan helppo löytää. Se sijaitsee kyllä keskustassa, mutta on vanhan rakennuksen sisäpihalla oleva ulkorakennus. Pieni ja rustiikkinen, ehkä tila on aiemmin ollut talonmiehen rakennus tai vastaava. Pöytä oli varattu, sillä sisään kävelemällä ei paikkaa saa. Ainakaan viikonloppuna.

Idea on fine dining, ja sitä se oli. Mutta silleen rennolla fiiliksellä. Ruokaa, joka on tehty simppeleistä aineksista, mutta ne maistuvat siltä, että kaikki osaset on soviteltu yhteen huolella. Jos itse lyön samat asiat lautaselle, ei makuelämys ole ollenkaan sama, hmh. 

Viisi maltillisen kokoista ruokalajia ja pari makupalaa väleihin. Haluaisin kertoa tarkalleen, mitä söin, mutta koska meikäläisen kuullun ymmärtäminen on huono, unohdin osan annoksen raaka-aineista heti, kun tarjoilija oli kertonut ne. En myöskään malttanut kuvata niitä, kun keskityin niin innoissani syömiseen. Kivaa sillä hetkellä, hankalaa bloggaamisen kannalta. 

En syö punaista lihaa, joten sain kasvis-kalaversiot, ja keliakian takia mun annoksista tuunattiin pois myös gluteeni.

Pari esimerkkiä. Yksi alkupaloista oli mukailtu nakit ja muussi. Nakki oli tehty kylmäsavustetusta palsternakasta. Peruna oli muhevan kroketin muodossa. Näitä seurasi prameampi kalapuikko eli paneroitua madetta lantun kanssa. Ja vielä ennen pääruokaa oli jokin ihanainen keiton tapainen, jossa oli ainakin punajuurta, taatelia, karamellisoituja kikherneitä ja sipuliliemi (kai). Miehen lihaversiossa oli savustettua ja kuivattua sorsaa. Pääruokana oli savustettua kuhaa. Jälkiruokaa en edes yritä muistaa.

Ruokailun jälkeen kotiin kymmeneksi, mitäs sitä väsynyt keski-ikäinen muuta tekisi. Varsinkin kun seuraavana päivänä piti hakea lapset kotiin ja mennä uimakouluun.