Viikon väriterapia

Harmaata. Vettä. Loskaa. Räntää. Kahvitkin keitin ilman pannua. Sanoja ei tule, kirjoittaminen on hankalaa. Tarvitaan väriterapiaa. Sitä on esimerkiksi kuvan pienessä persikkapuussa, joka on majaillut talven kellarin rapuilla. Se tietää kesän tulevan, kun mä vielä epäilen.

Näinkin voi käydä kun pää ei toimi.

Hohhoijaa.

Harmaa kevät lumen sulattaa vai miten se meni.

Siispä kulkemaan ympäri taloa ja etsimään väripilkkuja. Sellaisia, jotka piristävät aurinkoista kevätpäivää odotellessa. Mulle terapiaa ovat kukkivat ja kasvavat asiat. Antaa tällä kertaa kuvien kertoa. 

pelargonia

Jalkani eivät enää kasva (toivottavasti), mutta kukkia on niissäkin. Taapersin niillä ensimmäisenä kellarin rapuille, joilla persikkapuukin talvehtii. Sen vieressä on pelargonia, jonka pimeästä kaudesta selvinneet lehdet ovat ihanan limen vihreitä.

esikko

muratti

Kuistin ikkunalaudalle pihaa tarkkailee esikko. Kun yöt jäävät plussan puolelle, uskaltaa sen jo jättää paikalleen yöksikin. Kesällä se pääsee kukkapenkkiin. 

Keittiön ikkunalla keinahtelee muratti amppelissaan. Se eksyi taloon jouluistutuksen mukana pari vuotta sitten.

rakastuneet basilikat

Kaksi pienen pientä basilikan tainta on ponnistanut esille kylvömullasta. Tänä vuonna vein ne heti lisävalon alle, että jaksaisivat kasvaa. Myös tomaatti ja salvia on kylvetty, mutta ne muhivat vielä mullan alla.

soilikki

kliivia

Soilikki ja kliivia. Niiden väreihin voisi työntää koko nassunsa. Jo alkaa hämäräsokeus ja kevätblues helpottaa.