Ranskan Rivieralla

Perheemme kuuden vuoden matkustustauko rikkoutui ja lähdimme lomalle Ranskan Rivieralle! Paikalliset ovat palanneet töihin ja turismin sesonkiaika on päättynyt, mikä tarkoittaa halvempia hintoja ja enemmän elintilaa kaduilla ja rannoilla. Ja lämpötilat ovat laskeneet, vaikka alkusyksy (tai loppukesä) onkin aika lämmin ja sääennuste lupaa reippaasti yli 20 astetta useimpina päivinä.

Lensimme Nizzaan ja matkustimme vajaan tunnin päähän rantakaupunki Frejusiin, mistä olimme vuokranneet asunnon. Ruoanlaittomahdollisuus on must oman keliakiaruokavalion ja budjetin rajoissa pysymisen takia. Eikä likaisten sukkienkaan pesumahdollisuus ole pahitteeksi. Rauhallisesta tukikohdasta käsin on hyvä käydä välillä ulkona syömässä ja tehdä tutkimusretkiä junalla ja vuokra-autolla.

rantabulevardia

Ensimmäisen päivä meni kaikilla toipuessa, vaikka lentoaika onkin lyhyt. Voimia veivät myöhässä oleva lento, liikenteessä navigointi iltapimeällä ja säikähdys hämärässä poukkoilevan villisian kanssa. Sanottakoon, että ihmisillä ja autolla on kaikki hyvin, sialla vähän huonommin. Lisäksi itsellä on jumalaton lentopelko, jonka on joskus saanut alulle tosi ikävä lentokokemus. Olen koneeseen noustessa varma, että vien lapset surman suuhun, ja perillä olen iloinen ja jopa yllättynyt, että hengissä ollaan. Tiedän, ei järkeä, mutta ei kai pelossa olekaan. 

Frejusin vanhaa kaupunkia

tiensivupysähdys jossakin päin Rivieraa

Frejusin satama

Ensimmäisinä päivinä on siis hyvä tutustua lähiympäristöön ja ihmetellä paikallista menoa, köpötellä rannalla ja kahvitella. Uskaltautua tilaamaan ranskaksi, jos tarjoilija ei puhu englantia. Ajella pitkin rantateitä ja pysähtyä tienvarsipaikoille katselemaan maisemia. Etsiä elintärkeät asiat kuten ruokakauppa, ja päästä sisälle paikallisten ruokatarvikkeiden maailmaa sekä paikallistaa kaupasta muun muassa laastarit ja desinfiointiaine, koska lapsi juoksee innoissaan ja kaatuu polvensa verille.

Toisena päivänä kävimme myös uimassa, sillä tiedossa oli kuuma päivä ennen viilentäviä sateita. Rantojahan on joka välissä, sen kuin valitsee suosikkinsa. Meillä valinta tapahtui sattumalla, ja hyvään rantaan osuttiinkin. Tolkuttomasti vaaleata hiekkaa, matala ranta aallonmuurtajien suojassa, ei muoviroskaa. Vuoret taustalla.

Ehkä parasta on istua parvekkeella pimenevässä illassa (kun lapset on ensin tainnutettu unille) viinilasin kanssa. Sitä jaksaa ihmeen kauan vain tuijotella oliivien ja sypressien ääriviivoja ja kauempana näkyvän vanhan katedraalin valoja. Ilmassa tuoksuvat erilaiset havut, yhden naapurin valmistama myöhäinen illallinen ja toisen polttama tupakka. Jossakin joku puhuu ranskaa. Yksi asia on kuitenkin yhteinen lämpimälle illalle kotona ja lomalla: hyttyset. Rivieran hyttyset ovat äänettömän salakavalia. Siispä siirryn sisätiloihin ja nukkumaan.