Tauon paikka

 

Junan ikkunasta jossakin Jyväskylän eteläpuolella.

Katselin junan ikkunasta ja ihmettelin, mitä olen tekemässä. Mihin tässä ollaan menossa?

Olen päälle neljänkymmenen, mikä tarkoittaa, että olen painanut monta vuotta turbovaihteella läpi töiden, raskauksien, vanhempainvapaiden ja vanhan puutalon remontoinnin. Laskin, että viimeisen kymmenen vuoden aikana minulla on ollut seitsemän eri työpaikkaa, olen saanut kaksi lasta ja hoitanut heitä kotona ja istuttanut tuhansia kasveja puutarhaani – kaikki eivät selvinneet. Kasvit siis, lapseni ovat kyllä metelistä päätellen hyvinkin elossa.  

Närästyslääkkeestä on tullut peruselintarvike. Ihmekös vähän väsyttää ja tuntuu siltä, että pitää pysähtyä ja toteuttaa kauan mielessä pyörineitä suunnitelmia.

Niinpä pysähdyn. Ja lähden matkalle. Tarkemmin sanottuna istuin muutama päivä sitten junassa matkalla ensimmäisiin työnohjaajakoulutukseni lähipäiviin. Olen tämän lukuvuoden opinto-ohjaajan työstäni yläkoulussa, vailla kuukausipalkkaa ja totuttua arkirytmiä. Pelottavaa ja samalla ihanaa!

Tämä uudenlaisen arjen simulaattori poikii varmasti lisää kirjoitettavaa jatkossa.

Aamukahvit opintojen alkamisen kunniaksi. @Miriam's