En francais, s'il vous plait!

Pärjääkö Ranskassa ilman ranskaa? Kyllä varmaankin, mutta jos uskaltautuu edes huikkaamaan 'bonjour' ja 'merci', ja hymyilee, saa varmasti ystävällisemmän vastaanoton.

Kohteliaisuus on se juttu, ainakin tällaisessa pienkerrostalossa, missä nyt olemme. Ihmiset latelevat bonjourit rappukäytävässä ja toisiin otetaan paljon katsekontaktia ja hymyillään. Ei mielestäni ahdistavalla tavalla vaan siten, että tunnet olevasi osa porukkaa, että sinut huomataan. Voi tietysti olla, että jos erehtyy hissiajelulla tuijottamaan seinää eikä huomioi kanssamatkustajaa, ei selviä matkasta hengissä. Niin töykeää mykkä käytös olisi. Niinpä kohteliaisuussanoja on tullut viljeltyä. Tosin ne vähätkin sanat menevät välillä sekaisin; tänään viimeksi sanoin naapurille kiitos, kun piti sanoa päivää...

Vihannesostoksilla.

Olen käynyt Ranskassa neljällä lyhyellä visiitillä (en ole siis suuri paikallisen kulttuurin asiantuntija), mutta en ole kertaakaan jäänyt ilman palvelua, osasin puhua tai en. En ole kokenut  ranskalaisia töykeiksi vaan olen tulkinnut mahdollisen varautuneisuuden johtuneen siitä, että puhuja ei osaa englantia sen paremmin kuin minä ranskaa. Joskus kommunikaatiotilanne jättää mielettömän hyvän fiiliksen, joskus hävettää ja sitä ajattelee, että tulipahan kokeiltua. 

Päivän menua ihmetellessä.

Oma ranskantaitoni on kaukaista lukion perua: osaan lukea auttavasti ruokalistoja ja ymmärrän lukeeko kaupan ovessa auki vai kiinni, ja osaan sanoa 'Pardon, je ne comprends pas' eli 'Pahoittelut, en ymmärrä.' Joskus keskustelu onnistuu niin, että ymmärrän yksinkertaisia lauseita ranskaksi ja vastaan yksinkertaisilla lauseilla englanniksi. Numerot muistan niin hatarasti, että kun joku kertoo ostoksen hinnan, minun täytyy luetella numerot päässäni ykkösestä ylöspäin, kunnes tunnistan mainitun luvun. Siinä vaiheessa myyjä on yleensä kiskaissut kädessä olevista seteleistä oikean ja antanut vaihtorahan.

Kahvilan terassilla.

Mitä enemmän paikassa on turisteja, sitä luultavammin menut ovat englanniksi ja sitä myös puhutaan. Mutta itselle matkustamisessa on parasta se, että menee hieman epämukavuusalueelle ja edes yrittää olla kuten paikalliset (vaikka todellisuudessa turistikyltti loistaakin pään päällä). On hienoa istua kahvilassa, kuunnella kun ympärillä puhutaan ranskaa, ja tilata sillä kielellä itsekin. Ja kaikkein parasta on, jos eteen vielä tuodaan se, minkä yritti tilata!