Aikuisten Rauman reissu

Tuli aika joka kesäisen reissun ilman lapsia. Se hetki, kun saa välittää vain itsestään ja tehdä vain sitä, mitä itse haluaa. Yleensä vain maleksia, syödä ja juoda. Varasimme siis yhdeksi yöksi hotellin Raumalta ja veimme lapset tädin luokse yöksi.

En ole ennen käynyt Raumalla, ellei sitten oteta lukuun muutamaa kertaa Raumanmeren juhannuksessa pari vuosikymmentä sitten. Silloin huomio keskittyi lähinnä festareihin, telttailuun ja siideriin eikä vanhaan puutalokortteliin. Viimeisimmällä reissulla hajosi isältä lainattu teltta, joka oli kestänyt monta kesää Lapissa. Se ei kestänyt Raumaa ja teltan narujen päälle kaatunutta tuntematonta festarilaista.

Rauman vanha kaupunki

Kesän kuumimmat päivät rullasivat Suomeen juuri ennen reissuamme. Tämä ei haitannut, sillä rakastan lämpöä, mutta 30 asteen lämpötila teki kuljeskelusta paria astetta hitaampaa. 

Nähtävyydeksi meille riitti Unescon maailmanperintökohde eli Rauman vanha puutalokortteli. Kävelimme hitaasti ees taas ja tutkailimme katuja ja putiikkeja. Korttelialue oli isompi kuin odotin ja todella rauhallinen verrattuna esimerkiksi Porvoon ruuhkaiseen vanhaan kaupunkiin. Ehkä raumalaiset olivat kesämökeillään ja turistit aurinkoa piilossa, mene ja tiedä. Väljyys oli ehdottomasti positiivinen asia.

Naureskelimme, että näillä aikuisten reissuilla aikataulu rakentuu aina seuraavan kysymyksen varaan: milloin syödään? Seuraava kysymys on: missä syödään? Näin se tosin taitaa olla lastenkin kanssa, sillä meidän perhe tykkää syödä ja muuttuu kiukkuiseksi nälkäisenä. Aikuisten kesken kulkiessa tahti on kuitenkin rennompaa, ja syönnin välissä on kiva käydä kahvilla ja viinilasillisella.

Irtauduimme puutalokorttelista sen verran, että ajelimme venesatamaan (ennen niitä viinilasillisia). Satamasta lähtee reittilaiva Kuuskajaskarin ja Kylmäpihlajan saarille, ja pienen hetken jopa harkitsimme seuraavalle päivälle viileää veneilyä. Mutta... seuraavana päivänä kuljeskelimme taas lisää puutalojen välissä.

Gluteenittomat kahvilat Raumalla

Kovin säväyttäviä ravintoloita emme Raumalta löytäneet, mutta erityismaininnan ansaitsevat kaksi kahvilaa: Puistokahvila ja Prassen. 

Molemmissa oli paljon syötävää keliaakikolle. Jopa tällaiselle ongelmatapaukselle, joka ei pysty syömään vehnätärkkelystä tai puhdasta kauraa. Henkilökunta selvitti kärsivällisesti ja ystävällisesti tuotteiden sisällön.

Puistokahvila sijaitsee hieman vanhan kaupungin ulkopuolella - ylläri ylläri - puiston laidalla. Tarjolla oli paljon erilaisia gluteenittomia kakkuja ja jopa pullaa. Söin sitruunamarenkipiirasta. Puisto oli kunnostuksen alla, ja taustalla jyrisevä kaivinkone hieman häiritsi marenkikokemusta, mutta tulevaisuudessa miljöö on varmaankin tosi kiva. Ja piiras oli sen verran hyvä, että keskityin kauhomaan sitä suuhuni.

Puistokahvila löytyy puiston laidalta.

Prassenin terassilla ei ollut ruuhkaa kuumana päivänä. Me kyllä juotiin kahvit ulkona.

Prassen löytyy vanhasta kaupungista. Söin lounaaksi gluteenittoman savulohivohvelin. Plussaa oli se, että paikassa oli päätetty tehdä pelkästään gluteenittomia vohvelia, jotta kontaminaatiota ei tarvitse miettiä. Söin jälkkäriksi paikan omaa gelatoa, mutta vitriinissä olisi ollut tarjolla myös paljon muuta gluteenitonta makeaa.

Gluteenittomuuden huomioiminen saa mut aina hyrräämään mielihyvästä, siitä tulee tosi huomioitu olo. Hyvä Rauma!

Frans & Frans -hotelli

Kahden hengen huone.

Kokeilimme majoitusta perinteisten ketjuhotellien ulkopuolelta. Frans & Frans sijaitsee kävelyetäisyydellä vanhasta kaupungista, jonkinlaisessa vanhassa tehdasrakennuksessa, ja tarjolla on hotellihuoneita ja asuntoja. Otimme kahden hengen huoneen, jossa oli kylpyhuoneen lisäksi mikro ja jääkaappi.

Hotellissa ei ole respaa vaan sisään pääsi avainkoodilla, samaan tapaan kuin Omena-hotellissa. Paikka oli siisti ja erityistä plussaa oli hyvä ilmanvaihto ja iso huonekorkeus - tuntui, että yöllä oli tilaa hengittää. Puutalossa asuvan kun on välillä hankala tottua koneelliseen ilmanvaihtoon ja suljettuihin ikkunoihin kesällä. Yöllä oli tosi rauhallista.

Tarjolla oli hyvä aamiainen. Gluteenitontakin löytyi, vaikka tässäkin paikassa lähes jokaisessa tuotteessa oli kauraa, jota en itse pysty syömään. Laitoin varausta tehdessäni tiedon kaurattomuudesta ja toivoin valikoimaan edes yhtä kauratonta leipää, ja tämä oli joko sattumalta tai pyynnöstä toteutunut.

Uuteen helteiseen päivään aamupalan kautta.

Reissu on ohi ja lapset on haettu kotiin tädiltään. Ensi kesää ja seuraavaa aikuisten reissua odotellessa.