Meillä ollaan lomamoodissa ja elämä on siirtynyt pihalle ja pusikoihin. Jopa siinä määrin, että olen unohtanut kirjoittaa blogia. Kellonlyömällä ei ole enää merkitystä muulloin kuin ruoka-aikaan (niihin kroppa kyllä herättää), ja päivää rytmittävät erilaiset askareet kotona.
Illalla saatan miettiä, että mitä ihmettä tänään teinkään. Pienen mietinnän jälkeen totean kaivaneeni pihalla kuoppaa, kitkeneeni rikkaruohoja tai kuljeskeltuani kukkapenkeissä. Välillä kiskon päälleni muutakin kuin rönttöverkkarit ja käymme kaupungilla ihmisten ilmoilla tai kirjastossa lainaamassa kirjoja.
Joillekin tämä kuulostaa ehkä antikliimaksilta, mutta mulle tämä on lomaa. Ajasta riippumatonta olemista, mieluiten aurinkoisina päivinä. On meillä pieniä reissusuunnitelmia kotimaahan, mutta ei muuta tänä kesänä.
Tällä viikolla rintamamiestalon lomamoodin uutiskynnyksen ylitti kaksi asiaa: lupiinit ja lentomuurahaiset.
Villejä lupiineja
Kaikki lähti siitä, kun 11-vuotias totesi kiilto silmissä: "Tahtoo rahaa." En ihan siltä istumalta avannut lompakkoa vaan ehdotin hänelle lupiinien kitkemistä. Ruumiillista työtä. Tietysti ajattelette heti, että lapsityövoimaa - ja olette oikeassa.
Olin lukenut hiljattain tyypeistä, jotka ovat tehneet tienestejä kitkemällä haittalajeja. Esim. sovellus Crowdsorsa listaa kuntien ilmoittamia kohteita, joista voi kitkeä lupiineja ja tienata noin 25 senttiä neliömetriltä.
No minäpä latasin sovelluksen ja sitten hurautimme lähimpään paikkaan lupiinien kimppuun. Lupasin esikoiselle, että kitkemme yhdessä ja hän saa pitää rahat. Lapsi nyhti käsin ja minä surauttelin oksasahalla lupiinia lakoon turvallisen välimatkan päässä. Sääntöjen mukaan kasvit voi joko kitkeä juurineen tai katkaista tyvestä, ja kitkentäjätteet saa jättää maahan.
 |
| Mikäs siinä Pyhäjärven rannassa kitkiessä. Näiden annoimme olla rauhassa. |
Kitkentä kävi nopeasti, ainakin oksasahalla, mutta minulta vei aluksi aikaa hoksata systeemin idea. Lupiinia oli ympäriinsä, mutta vain osa siitä kartutti tienestiä. Esiintymä piti paikallistaa ensin kartalta ja kuvata ennen ja jälkeen kitkentää. Joku tarkastaa ottamani kuvat, ennen kuin rahat toivottavasti kilahtavat tilille.
Työskentelimme aktiivisesti arviolta reilu puoli tuntia, ja tienestiä tuli noin viitisen euroa. Toisaalta hullun vähän kahden ihmisen työstä, toisaalta lähes kymmenen euron tuntipalkka yhdelle ihmiselle. Iso arvo oli työskentelyn ja tienaamisen arvon opettaminen lapselle. Samalla poistimme haittalajia, jota voisin kitkeä vapaaehtoistyönäkin. Kaikkein hienointa oli kuitenkin oksasahalla mekastaminen. Ai että mikä voiman tunne.
Lentomuurahaisia kasvihuoneessa
Mä en yleensä harmistu muurahaisista puutarhassa, kunhan eivät tule sisälle taloon. Joka kevät muutama muurahainen eksyy kellarin puolelle, mutta kaikkoavat armottoman myrkkykotelon ilmestyessä lattialle. Myös kasvihuoneen lämpimien betonilaattojen alle tulee kesäisin muurahaisia. Kasvihuoneessa en halua käyttää myrkkyä vaan yhteiselo on sujunut aika hyvin niin, että olen kaatanut säännöllisin väliajoin vettä laatoille, ja muurahaiset ovat rauhoittaneet menoaan.
Mutta nyt! Lentomuurahaiset ovat tehneet invaasion isoon viinirypäleruukkuun. Rypäleraukka selvisi talvesta, vaikka unohdin syksyllä viedä sen kellariin turvaan ja jätin sen kylmään kasvihuoneeseen, ja nyt se joutuu toimimaan muurahaisten asuntona. Ne kaivat käytäviä multaan ja puskevat sitä ruukusta ulos. Ruukun vierellä lojuu tyhjiä munankuoria.
Muurahaiset eivät sinänsä vahingoita kasvia, mutta niiden kaivelemat käytävät ovat pois rypäleen multatilalta. Enkä itsekään nauti muurahaisista varpaiden välissä. Pelkään, että jonain päivänä, kun avaan kasvihuoneen oven, apokalyptinen muurahaisparvi lennähtää naamalleni ja jatkaa siitä matkaa suureen maailmaan.
 |
| Rypäle asuu termoruukussa. En ole kaivanut sitä maahan, koska kasvihuoneessa ei ole multayhteyttä vaan tymäkät soraperustukset roudan varalta. |
Olen käynyt taisteluun vanhalla lorotustaktiikalla eli kaadan ruukkuun joka päivä reippaasti vettä. Muurahaiset eivät hätkähdä, vaikka näyttävätkin menevän pieneen paniikkiin. Mitä yritän seuraavaksi? Luin jostain, että voimakkaat hajut, kuten kaneli tai kahvi saattavat karkottaa muurahaisia. Myös eukalyptus (kasvi siis) voi ajaa saman asian. En tiedä, auttaako mikään temppu enää tässä vaiheessa, kun invaasio on jo tapahtunut. Myrkkyä en tosiaan halua käyttää paikassa, jossa kasvatan syötävää.
Vinkkejä otetaan vastaan! Paremman keinon puuttuessa jatkan lorottelua.
P.S. Tytär ilmoitti, että voisi lähteä tänään taas kitkemään lupiinia. Pakkaan siis sahani takakonttiin ja ratsastan kukkakedolle.
0 comments:
Lähetä kommentti