lauantai 24. tammikuuta 2026

10 puolisalaista urahaavetta

Vaalean persikan värinen pelargonia on kuvattu ylhäältä päin.


Tuli yhtäkkiä kova tarve saada muistutus tavoitteista, joita mulla on työelämän suhteen. Ehkä tarve johtuu työttömyydestä ja siitä, että tunnen välillä syyllisyyttä kotona istumisesta. Sitä niin helposti kadottaa tarkoituksen mielestään ja ajattelee, että omassa tekemisessä ei ole mitään järkeä. 

On syy, miksi jättäydyin työttömäksi, ja on asioita, joita kohti haluan mennä. Jotkin niistä ovat (ainakin vielä) enemmänkin haaveita ja energisoivia mielikuvia kuin tavoitteita.

Olen rakennellut oppilaiden ja ohjattavien kanssa paljon unelmakarttoja, joilla hahmotetaan ja visualisoidaan omia toiveita. En ole koskaan tehnyt sellaista itselleni - miksi? Toisille kartta nimittäin toimii tosi hyvin. Ehkä syy on se, että vaikka olenkin aika visuaalinen tyyppi, säilytän ajatuksen kirkkauden paremmin vain listaamalla asioita enempiä ajattelematta. Haluan säilyttää keveyden. En usko paineita tuottavaan puheeseen unelmien tavoittelusta enkä halua tehdä haaveistani pakkoprojektia. 

Tässä ne ovat. Kymmenen pienempää ja isompaa, enemmän tai vähemmän aiemmin ääneen sanottua haavetta. Satunnaisessa järjestyksessä.


Terveys

Kaiken perusta. Voin tällä hetkellä hyvin ja olen perusterve, enkä haluaisi menettää tätä. En ikinä halua ottaa terveyttä itsestäänselvyytenä. Työskentely koulussa työskentely hivutti mun kroppaa, ja haaveilen työstä, jossa voin kuunnella kehoa enemmän. Teen töitä pääasiassa aivoillani, äänelläni ja luovuudellani, ja haluan pitää niistä huolta.


Kirjoittaminen osana työtä

En halua pelkästään kirjoittaa, mutta haluaisin, että se olisi osa mun työtä. Että saisin palkkaa ajan ottamisesta tekstin tuottamiselle. Oli se sitten fiktiota, artikkeleita tai blogikirjoituksia.


Oma romaani

Ehkä vielä joskus omaan tarpeeksi kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tähän projektiin. Ehkä joku jopa julkaisee sen. Pisimmälle projektilleni on kertynyt 80 sivua raakatekstiä. Onhan siinä jo paljon, mutta vielä enemmän on kirjoittamatta.


Oma tietokirja

Tämä tuntuu realistisemmalta kuin fiktiivinen romaani. Olisi mahtava kirjoittaa asioista, joita kohtaan työnohjauksen ja uraohjauksen kautta, kuten työhyvinvoinnista, vuorovaikutuksen laadusta työpaikalla ja työuraan liittyvistä toiveista ja valinnoista. 


Ohjausalan yritys

Tämä on uuden elämäntilanteeni ydin ja painovoima tällä hetkellä. Alkaa tehdä yrittäjänä asioita, joita olen tehnyt palkkatyöläisenä 20 vuotta eli ohjausta ja kouluttamista. Olen hyvin lähellä y-tunnuksen hakemista.


Leikkokukkaviljelmä

Kukissa ei sinänsä ole mitään uutta, olenhan puolipöpi kotipuutarhuri, mutta mulla on virinnyt ajatus laajennetusta leikkokukkaviljelmästä omalla takapihalla. Olen jo pitkään miettinyt kedon perustamista pihan taka-osaan, mutta viime kesänä haave haukkasi lisää massaa... entä jos voisin kasvattaa kukkia niin paljon, että voisin myydä niitä esimerkiksi lähialueen kukkakauppoihin! 


Kukkasidonta

Tää on ehkä yksi pöhköin ja siksi hauskin ideoista. Entä jos mulla olisikin niitä leikkokukkia, joita voisin myydä, mutta homma ei jäisikään siihen? Entä jos opiskelen floristin elkeitä ja alan tehdä kimppuja ja asetelmia oman kukkamaan tarpeista? Hykerryttävä ajatus.


Talvet Etelä-Euroopassa

Voi kun mulla olisi työ, joka sallisi oleilun Tamperetta valoisemmilla leveysasteilla marraskuun alusta tammikuun loppuun. Mitä valo tekisikään terveydelle, jaksamiselle ja luovuudelle. Ehkä sitten, kun lapset asuvat omillaan. 


Luonnon ja ohjauksen yhdistäminen

En tarkoita eräopastelua tai puiden halaamista, vaikka nekin ovat mahtavia juttuja, vaan työnohjauksen ja uraohjauksen tuomista luontoon tai puutarhaan. Tai luonnon ja puutarhan tuomista ohjaukseen. En itsekään tarkkaan tiedä, mitä tämä ajatus tarkoittaa. Mieli vain askartelee yhdistääkseen nämä itselleni tärkeät asiat.


Kirjoittajaretriittien pitäminen

Paikka, jonne ihmiset saisivat tulla kirjoittamaan ja nauttimaan luonnosta. Ehkä olla yötäkin, saunoa. Ehkä tyhypäiviä työporukoille. Voisin vetää ohjatut kirjoitusosuudet vaikka heti, mutta paikka retriitille puuttuu. Luulen, että mun takapiha ei vielä tarjoaisi retriittimäisiä olosuhteita. Mutta haave muhii.


Naisestä näkyy pitkät hiukset, ei kasvoja. Taustalla on sininen taivas, jossa on pilviä.

P.S. Välillä tuntuu, että Suomessa ei oikein rohkaista yhdistelemään oma toimeentulo luovasti eri lähteistä: Onko työllistyminen aina joko tai? Välillä valintojen teko pelottaa: Kummakos on olla rohkea, jollei pelota


0 comments:

Lähetä kommentti