Ai että tykkään meidän ruskeasta kakluunista! Kun kävimme asuntonäytössä katsomassa tulevaa kotia, joku kanssakatsojista nyrpisteli takalle nenäänsä. Aikoi purkaa sen. Pelkästään se oli syy mulle ostaa talo, pitihän takka pelastaa! Onko se muuten takka vai kaluuni? Tässä meidän versiossa on kaakelit pinnassa eli ehkä se on jälkimmäinen. No, tulipesä kuin tulipesä.
Syksy oli niin lämmin, että kakluunia ei kannattanut lämmittää. Nyt kun lämpötilat ovat laskeneet lähemmäs -20 astetta, puita kannattaa jo poltella muutaman kerran viikossa.
Puulämmitys maalämmön kaverina
Marraskuussa meiltä purettiin öljylämmitys ja tilalle tuli maalämpö, joka on päässyt tositoimiin pakkaskelien alettua uuden vuoden aikaan. Olen ollut huomaavinani, että talo lämpiää hiukkasen tehokkaammin kuin aikaisemmin, mutta tämä voi tietysti olla ajatusharha. Samat vesikiertoiset patterithan meillä kohisevat edelleen, lämpöenergia vain tulee maan sisästä öljysäiliön sijaan.
Sen verran energiatehoton tämä rintamamiestalo kuitenkin on, että sään viileneminen tuntuu sisätiloissa nopeasti. Kylmä huokuu seinien läpi. Jos ulkona vielä tuulee kovin, painovoimainen ilmanvaihto saa sisäilman liikkumaan, mikä lisää vedon tuntua. Vaikka maalämpö pöhisee pitääkseen sisälämpötilan 19-20 asteessa (emme kaipaa enempää), lämpö karkaa helposti falskaavista puurakenteista ja alkuperäistä ikkunoista.
Takka tuo mukavaa lisälämpöä alakertaan. Yläkerran makuuhuoneisiin riittää viileämpikin ilma. Kun pakkasta on enintään -10 astetta, pärjään sisällä ilman villapaitaa. Kun pakkanen heittää kovemmaksi kuin -10, tarvitsen päälle lisäeristettä, jonka virkaa ajaa tällä hetkellä itse tehty villapaidan rimpula. Kun mennään selvästi -20 kovemmalle puolelle, jota ei ole vielä tänä talvena tapahtunut, hilaudun viltin alle ja takka lämpiää jopa joka päivä. Tai lämpeni ainakin silloin kuin meillä ei vielä ollut maalämpöä.
Villasukkia käytän läpi vuoden. Luovun niistä vain helteellä.
Miten rintamamiestalo lämpeni alun perin?
Rintamamiestaloa on lämmitetty ahkeraan sen alkuaikoina. Jokaisessa huoneessa oli luultavasti oma uuni sijoitettuna piipun ympärille talon sydämeen. Huoneiden välillä oli ovet lämmön karkaamista estämässä. Nyt nuo ovet on kaikki poistettu eikä niitä löydy harmi kyllä enää vintiltä tai kellarista. Tulisijojakin meillä on jäljellä vain tuo yksi ja se on olohuoneessa. Viereisessä huoneessakin on varmaankin ollut jonkinlainen pönttö ja yläkerrankin makuuhuoneissa näkyy katossa uuninkohdat.
Voin vain kuvitella, kuinka viileää huoneissa oli paukkupakkasaamuisin, kun tulisijat olivat sammuneet, eikä ulkoseinissä ollut nykyaikaisia eristeitä. Siitä sitten vain ensimmäiseksi valkea palamaan jokaiseen huoneeseen ennen muita päivän askareita.
Nuohooja sanoi kerran, että kakluunimme ei luultavasti ole tehty varta vasten tätä taloa varten vaan se on ollut käytössä jossakin muualla ensin. Se ei ole 1950-luvun tyyliä. Tämä alkoi kiinnostaa mua... Miltä ajalta meidän kakluuni on? Missä se on tehty? Onko sitä käytettyä jossain muualla ennen meidän taloamme? Viimeiseen kysymykseen on mahdotonta saada vastausta, mutta kakluunien tyylistä ja historiasta voisi vaikka tehdäkin tutkimustyötä.
P.S. Pari vuotta sitten pakkasia riitti enemmänkin: Pakkaspäiviä puutalossa
0 comments:
Lähetä kommentti