Myyrätuhoja puutarhassa

Kevät tuli, lumi suli, purot sanoi puli puli. Ja myyrän tuhot esiin tuli. Jyrsijä on osa luontoa ja puutarhaa, mutta ei se sen ärsyttävyyttä yhtään vähennä. 

Löysin pihalta kunnolla myllättyä nurmikkoa, kun lumet sulivat, ja nyt jännitän onko luvassa taas paha myyräkesä. Siis myyrille hyvä, minulle paha. En ole varma onko nämä tuhot aiheuttanut pieni metsämyyrä, joita meillä on ennenkin ollut, vai onko kyseessä vesimyyrä. Se onkin sitten astetta tuhoisampi ja ällöttävämpi yksilö.

Mikä täällä vilistää?

Kun muutimme taloon kahdeksan vuotta sitten, ei myyristä näkynyt jälkeäkään. Tilanne muuttui kolme vuotta sitten. Yhtäkkiä näin silmäkulmasta, kun talon vieressä vilisti jotakin. Ja tämä ei jäänyt yhteen kertaan. Kun istuskeli takakuistilla ja aikansa tarkkaili talonviertä, näki hyvin suurella todennäköisyydellä myyrän. Niillä oli vakioreitti: juoksivat talon viertä kuistin alle, ja sieltä matka jatkui kukkapenkkiin ja tontin rajalle. 

Olin ihmeissäni, eivätkös myyrät oleile maan alla, voisikos se olla hiiri. Mutta sen verran paljon jouduin lapsuudenkodissani näkemään sisältä loukutettuja hiiriä, että erotan ne myyrästä. Pihallamme vilisti tyyppi, jolla on pienet korvat, hiirtä lyhyempi häntä ja littanampi naama - mieleen tuli minimajava. 

Seuraava kesä oli vielä myyrärunsaampi. Ja ne eivät todellakaan liikkuneet vain yön hämärässä (tai ehkä silloin niitä juoksee aivan valtoimenaan!) vaan niitä näkyi pitkin päivää. Kerran olin kastelemassa kukkapenkkiä. Satuin ilmeisesti seisomaan myyrän reitillä, sillä se hyppäsi melkein jalalleni. Yhdellä poppoolla oli oleskelualue syyshortensian juurella ja kun siitä käveli ohi, näki usein silmäkulmasta jonkun vilistävän piiloon. Koloja oli monta. Kerran tuijotin yhteen niistä. Ihmettelin, että onkos se mennyt umpeen, kun näyttää niin tummalta. Kunnes tajusin, että sieltä tuijotti myyrä, erotin sen silmät. Tosi juttu! Säntäsin toiseen suuntaa ja myyrä luultavasti maan alle. Tuona kesänä kuljin puutarhassa paljon kumpparit jalassa.

Mikä laji ja mitä se tekee?

Tarkastelin loukutettuja myyriä vielä tarkemmin (okei, mies otti kuvan ja tarkastelin sitä) ja totesin myyräparaatimme olevan lajia metsämyyrä. Se on suht pieni ja ruskeaselkäinen. Sillä on häntä, mutta se on hiiren häntää lyhyempi. Ja etenkin korvat ovat pienet ja lituskaisemmat. Se syö kaikkea mahdollista pientä puutarhasta, esimerkiksi kukkia, marjoja, siemeniä, juuria. Se tekee pesänsä maan alle, mutta meillä ne näyttävät mylläävän myös halkopinon alla, kaadetun puun juurakossa ja terassin alla. En ole käynyt tarkemmin tutkimassa, mutta näihin paikkoihin ne aina juoksevat. 

metsämyyrä

(https://www.martat.fi/puutarha/puutarhan-tyot/kasvinsuojelu/tuhoelaimet/mika-myyra/)

Metsämyyrä on se, joka kantaa myyräkuumetta eli keväisin ei kannata noin vain tonkia noin vain paikkoja, joissa ne ovat voineet asustella, esimerkiksi vajassa. 

Näköhavainnon lisäksi tuhot puutarhassa ovat merkkejä myyristä. Meidän pihalla tuhot ovat olleet onneksi pieniä ja ovat kohdistuneet lähinnä kukkasipuleihin. Täällä kukki ennen paljon tulppaaneja, ja osa taisi olla aika vanhoja ja kestäviä kukkijoita. Mutta eivät olleet myyränkestäviä, sillä ne ovat hävinneet. Krookustenkin ikä jää lyhyeksi.

Vaikea sanoa, liittyykö jokatalvinen perennahävikki myyriin. Ne saattavat syödä kasvien juuria, mutta eiväthän kaikki kasvit selviä talvesta muutenkaan. Talvella lumella näkyy myyrien jälkiä niillä reiteillä, joita ne juoksevat kesälläkin. Hyötypuutarha on pääsääntöisesti istutuslaatikoissa, ja kesällä en ole havainnut niissä vierailijoita. Ne ovat maahan yhteydessä eli kyllähän niihin kaivamalla pääsee. Pikkupuut on suojattu runkosuojalla talveksi, ja käyn tamppaamassa lunta puiden ympäriltä, että myyrä ei pääse lumen suojassa herkuttelemaan puun rungolla.

Ei kai vaan vesimyyrä...

Mutta nämä sulaneen lumen alta paljastuneet nurmikkovauriot ovat uusi juttu. Maassa näkyy koloja ja multaa ja nurmea on viskelty tuppaina ympäriinsä. Nurmessa näkyy käytäväkohoumia, ja joissakin kohdissa tyyppi on jyystänyt käytävää niin lumirajassa, että uoma näkyy maan pinnassa. Tuhot ovat pienellä alueella ja nurmi kyllä toipuu, se mua ei harmita. 

vesimyyrä
(https://www.martat.fi/puutarha/puutarhan-tyot/kasvinsuojelu/tuhoelaimet/mika-myyra/)

Mutta koska metsämyyrät eivät ole ennen tehneet tällaista jälkeä, pelkään, että puutarhaan on tullut talvehtimaan vesimyyrä... se on iso roikale, joka saa paljon tuhoa aikaan. Se voi tulla talveksi puutarhaan ja syö kasvit ja saattaa esimerkiksi tuhota pienen puun syömällä sen juuriston. Ja tulee seuraavana syksynä takaisin. Heiluttelin tuhojen vieressä olevaa pientä kirsikkapuuta, mutta se tuntuu olevan tiukasti maassa kiinni. 

Toissa kesänä, keskeltä pihaa, keskellä aurinkoista kesäpäivää, löytyi kuollut vesimyyrä. Koska se oli ilmestynyt siihen yhtäkkiä, päättelimme sen tipahtaneen joltakin saalistajalta, joka ei enää uskaltanut hakea sitä takaisin. Tiedä sitten, mutta tähän tarinaan turvauduimme.

Kun nyt tuijottelin nurmikkotuhoja, turvauduin pienen hetken ajatukseen, että kyseessä on kontiainen, joka ei ole myyrä vaan iso rauhoitettu hyönteissyöjä (sanottiin ennen maamyyräksi). Mutta googlettamisen jälkeen totesin, että kontiainen tekee symmetrisiä kekoja, joiden päällä on kolo, aivan kuin kraateri. Meidän pihallamme myllännyt tyyppi on paljon sotkuisempi, mikä on tyypillisempää vesimyyrälle. Tosin vesimyyrä on sen verran iso, että ehkä sekin tekisi isompaa kekoa ja käytävää kuin mitä meidän pihallamme on.

Jos siellä on joku myyräasiantuntija, kertokaa, mikä myyrämerkki on kyseessä kuvien perusteella!

Pääseekö niistä eroon?

Ollapa kissa, se varmaan hoitaisi homman. Kun muutimme tänne, pihallamme pyöri säännöllisesti kolme naapuruston kissaa. Niistä ei ollut mitään haittaa, mitä nyt mourusivat joskus kesäyönä ja livahtivat avonaisesta ikkunasta kellariin. Myyriä ei näkynyt. Kun vanhat kissakaverit siirtyivät tästä maailmasta pois, alkoivat myyrähavainnot.

Olen kokeillut vähemmän tappamisenhimoisia keinoja. Olen istuttanut narsisseja - okei, ne saavat yleensä jäädä rauhaa eivätkä ne kelpaa rusakoille eivätkä kauriillekaan. Mutta eivät ne myyriä karkota. Olen työntänyt myyränkoloihin valkosipulia. Yksi valkosipulinkynsi oli pukattu pois kolosta, toinen oli hävinnyt - syöty? Siinä vaiheessa tunsin, että minulle nauretaan päin naamaa. Olen laittanut lapset huutamaan ja tömistämään pihalla - ehkä tehokasta, mutta pidemmän päälle tästä voi seurata mielenterveydellisiä haittoja minulle ja naapureille. Myrkkyjä en halua käyttää, värähtelyyn perustuvien karkottajien tehoon suhtaudun varaukselle. Jostakin luin, että kanankakka voisi toimia, tiedä sitten. Kaikki nämä keinot ajavat myyrät naapurin pihalle tai toiseen kohtaan omallani. 

Vanha kunnon hiirenloukku. Se meillä otettiin käyttöön pahimpana kesänä. Kuulostaa ehkä järjettömältä loukuttaa eläimiä pihalla, mutta näin teimme. Laitoimme (siis puoliso laittoi) hiirenloukun syyshortensian juurelle myyrän kolon viereen ja kukkaruukun päälle, että minimoitaisiin riski oraville, linnuille ja siilille. Toinen loukku laitettiin kuistin alle, myyrien rallireitin kohdalle. Käytimme loukkuja kesän aikana silloin tällöin ja nalkitimme (puoliso nalkitti) vajaa kymmenen myyrää ja yhden hiiren. Tässä oli varmaan murto-osa pihan myyräkannasta, mutta ainakin ne pahimmat jaloille pomppijat ja kolojen kaivajat kukkapenkistä hävisivät.

Pitääkö niistä päästä eroon?

Jos se on vesimyyrä, niin sanon, että kyllä. Maamyyrien kanssa rinnakkaiselo vielä onnistuu, mutta jos joku käy syömässä viljelykseni, suutun. 

Ehkä tämä oli kaupunkilaisen naivi kommentti. Miksi siedän toisia eläimiä ja toiset haluan tappaa? Vastaan vielä naivimmin: kun jyrsijät on niin ällöttäviä...

Olen yrittänyt ajatella asiaa niinkin, että puutarhassani on monimuotoisuutta. Myyrä on jonkun ruoka. Tänä talvena tunnistin aika varmasti ketun jälkiä hangella, joskus olen nähnyt haukan, silloin tällöin lähistöllä huhuilee lehtopöllö. Harmi, että näin pienelle pläntille ei pöllöä saa asettumaan pysyvästi. Viime kesä oli jo rauhallisempi ja myyriä näkyi vähemmän, ehkä kanta oli pienentynyt. Toivon, että se ei lähde tänä vuonna taas kasvuun.

Ei minusta tule myyrän kaveria, pakko se on myöntää. Jos siellä on joku myyräekspertti, jaa tietämyksesi ja vinkkisi, please!