Kasvihuone kesäkuntoon

 

Aaaah, ihanaa. Kasvihuoneen käyttöönotto avaa kesäkauden. Viime syksynä pakkaset tulivat niin yllättäen ja ovet jäätyivät kiinni, että osa tavaroista jäi niille sijoilleen ja siivoamatta. Maaliskuussa lapioin lunta kasvihuoneen edestä ja kävin sisällä tarkastelemassa paikkoja, mutta en jaksanut vielä tehdä mitään. Nyt jaksoin. 

Ihan ensimmäisenä kannoin tavarat ulos ja lakaisin roskat. Seuraavaksi otin esille puutarhaletkun ja huuhtelin kasvihuoneen sisäpuolen, varsinkin varjokohdat, jonne kertyy kaikenmoista roskaa ja moskaa. Suurimmaksi haasteeksi muodostui kennolevykaton sisus. Kennolevy on kätevä varjostuksen, lämmönsäätelyn ja kestävyyden kannalta, mutta ongelmana on varjoisalle puolelle kennon sisään muodostuva kasvusto. 

Kennolevyn alareunan mömmöt.

Toki katon voisi purkaa, mutta se on niin suuri homma, että siihen en ala - ainakaan näin pienillä levämäärillä. Sen sijaan putsasin rätillä kaiken irtomöhnän kennon alareunasta (kasvihuoneen sisäpuolelta) ja suihkutin paineella vettä, jolloin vesi kulki kennoa pitkin ylös ja toi alas tullessaan osan roskista mukanaan ulos. Nooh, ongelmana oli, että osa roskista jäi sille tielleen ja on nyt kennon sisällä ylempänä katossa, mutta mitä pienistä. 

Vahingosta viisastuneena yritän toimia ennaltaehkäisevästi ja putsaan kennon alareunan säännöllisesti kesän aikana, jotta sinne ei keräänny kasvustoja vaan ilma kiertää mahdollisimman hyvin. 

Sitten tarkempi putsaus. Pyyhin metalliosat etikkavedellä ja huuhtelin lopuksi, jotta etikka ei jää vahingoittamaan alumiinia, vaikka se maalattu onkin. Etikalla saa tahrat pois paremmin kuin pelkällä vedellä eikä kasvihuoneeseen jää pesuainejäämiä. Toivon, että etikka olisi myös kuolemaksi muhiville kasvitaudeille... tosin niihin näin laimea litku ei varmaankaan toimi. 

Seuraavaksi pesin ikkunalasit samalla etikkavedellä ja kuivasin. Käytin Kärcherin kuivainta - en ole täysin vakuuttunut vempaimesta, sillä kyllä se raitoja jättää. Mutta huitaisin lopuksi mikrokuituliinalla ylimääräiset pisarat pois.

Voila! Huuhtelin vielä metallihyllyt ulkona ja vein takaisin sisälle. Aurinkoisella kelillä kaikki kuivui nopeasti. Ulkopuolen pesu oli nopeaa: huuhtelin katon painepesurilla (matala teho) ja pesin ikkunat, jotka olivat puhtaammat kuin sisäpuolella.

Lapset hoitivat koristelun liiduilla.

Epäilen viestin olevan esiteiniltä...

Mun kolmatta kesää pystyssä oleva kasvihuone on pikkasen vajaa 10 neliötä, ja koko on aika hyvä. Isommankin tilan pystyisin täyttämään ja käyttämään, mutta sen rakentaminen olisi vaatinut enemmän rahaa, perustuksia ja lupia. Nykyiseen mahtuu muutama tuplakorkea viljelylaatikko (60x80), hyllyt, istutuspöytä, ruukkuja ja pikkupöytä tuoleineen. Tosin lämpimillä keleillä siirrän pöydän ja tuolit ulos - niin kuumaa ja kosteaa sisällä on istua. 

Kasvihuoneen alle tehtiin kunnon perustus kaivamalla savimaa pois ja laittamalla soraa tilalle. Harmittaa pikkiriikkisen, että lattia tai osa siitä ei ole maayhteydessä, mutta betonilaatta oli helppo laittaa ja se pysyy puhtaana. 

Tulevina päivinä vuorossa ovat istutushommat. Laitoin viime syksynä sipulikasveja laatikoihin, koska pihalla myyrät syövät ne, mutta vain kolme tulppaaneista selvisi kasvihuoneessakaan. Nuo kolme talvehtivat muovipaljun alla, kai se eristi sopivasti. Olin sattumalta kumonnut sen istutuslaatikon päälle kaataakseni mullan rippeet pois, ja niille sijoilleen se jäi talveksi. 

Tulppaanien juurelle kylvin jo ensi hätään salaattia, retiisiä ja rucolaa. Ensimmäiset tulokkaat taimihyllyillä ovat pikkumansikat, jotka löytyivät mansikkamaalta. Ne olivat kasvaneet viime kesän rönsyistä ja paljastuivat lumen alta. Siirrän kesällä mansikoiden paikkaa, joten otin nämä kasvamaan ruukkuun ja vien paikalleen myöhemmin.

Jalkoja ja selkää särkee, mutta on se sen arvoista. Kesä on ihana ja kasvihuone pidentää sitä.

Tulppaanin laatu korvaa määrän.

Mansikantaimia.