Taidemuseossa ja pääkirjasto Metsossa

Kuluneella viikolla rauhoittelin migreenipäätä leppoisammalla työtahdilla ja tein pari kulttuurivisiittiä keskustaan. Kävin taiteellisella väriterapiapläjäyksella Tampereen taidemuseossa ja siitä kierittelin pari sataa metriä alamäkeen  pääkirjasto Metsoon. 

Tuula Lehtinen with Pleasure

Tampereen taidemuseo

Ehdin taidemuseoon katsomaan näyttelyn Tuula Lehtinen with Pleasure viimeisinä päivinä ennen sen sulkeutumista. Kannatti mennä. Parasta olivat värit. Ihanat, runsaat ja iloiset värit. Ja kukkaset, jotka olivat väriä pullollaan. 

En ole suuri taiteentuntija, mutta näyttelyissä käydessä nautin teosten luomasta fiiliksestä. En jaksa kuljeskella näyttelyssä pitkään vaan kierrän ne yleensä aika nopeasti. Tosin Lehtisen näyttelyssä istahdin kerran jopa yhden teoksen eteen ihmettelemään sen värirunsautta. Tein tämän siitäkin huolimatta, että vieressä kulki kaksi äänekästä yläkoululaisten ryhmää. Aikamoista omistautumista meikäläiseltä.

Taidemuseo oikealla, taustalla Amurin museokortteli.

Näin Lehtisen työtä kuvailtiin: 

"Kuvataiteilija Tuula Lehtisen teoksissa kukat hehkuvat, palmut huojuvat, silkki kahisee ja posliinikengät kiiltävät. Hänen taiteensa on aistikasta kauneuden ja feminiinisyyden juhlaa. Hän tulkitsee uudelleen taiteen nostalgisia aiheita ja perinteisiä tekniikoita. Samalla Lehtinen kyseenalaistaa taiteentekemisen vakiintuneita tapoja ja taidemaailman arvohierarkioita. Hän on omaääninen ja monipuolinen taiteilija, joka haastaa valitsemansa aiheen ja materiaalien mahdollisuudet yhä uudelleen. Lehtinen tunnetaan taidegrafiikastaan, maalauksistaan, posliiniveistoksistaan ja julkisista mosaiikkitöistään."

Pidin eniten teoksista, joissa Lehtinen on käyttänyt inspiraationa vuosisatoja vanhojen taiteilijoiden teoksia ja maalannut saman kuvan uudestaan, mutta peittänyt osan siitä ikään kuin liu'uttamalla sen värejä. Tuijottelin pitkään myös posliinisia kenkiä ja teoksia, jotka näyttivät ylellisistä sohvatyynyistä kootuilta. 

Eihän tämä kuvailu auta tietenkään yhtään näkemään teoksien hienoutta. Otin valokuvia, mutta en uskaltaudu liittämään niitä tähän, sillä en tiedä taiteilijan suhtautumista teosten jakamiseen somessa. Mutta täältä niistä voi saada nopean käsityksen: https://www.tuulalehtinen.fi/paintings/

Pääkirjasto Metso

Kirjastot ovat parhaita. Minne muualle voit vain kävellä sisään ja ottaa mukaasi niin paljon kirjoja kuin jaksat kantaa, ilmaiseksi? Eivätkä ne täytä kodin kirjahyllyjä vaan voit (ja ehkä pitääkin) palauttaa ne takaisin. Hiljaisina omatoimiaikoina, jolloin kirjastoon pääsee sisälle kirjastokortilla, saatat olla ainoa henkilö koko kirjastossa. Siinä on jotakin mystistä.

Pääkirjasto Metsossa ei taida olla omatoimiaikoja ja siellä riittää aina porukkaa. Ylhäältä katsottuna kirjasto näyttää urosmetsolta, ainakin näin on tarkoitus. En ottanut dronea mukaan, joten nyt on uskominen asiantuntijoiden väitettä tai sitten muotoja voi käydä ihailemassa Tampereen virtuaalinäkymän kautta: https://www.virtualtampere.com/paakirjasto-metso/

Kävin kahvilassa syömässä lohikeiton ja katselin samalla Hämeenpuistoon, sitten haahuilin pitkin kirjastoa ja lopulta viritin läppärin hiljaisen pöydän ääreen ja yritin työskennellä. Ja tarttui mukaan taas pari kirjaakin. 

Ja aulassa on aina pakko pysähtyä ihailemaan kattokupolia, jonka keskellä on ikkuna. Päivä oli pilvetön, ja sininen taivas loisti siitä sisään. Akkuja on ladattu taas pykälä eteenpäin.