Täitarkastuksia ja marjapiirakkaa

Täikausi on täällä. Meille ei ole vielä nasahtanut osumaa, mutta tarkastukset ovat käynnissä. Syksy kun on perinteisesti aikaa, jolloin peruukeissa mönkii porukkaa ja tiiviit lapsilaumat kouluissa tarjoavat pikku öttiäisille herkullisen mahdollisuuden siirtyä päästä toiseen. 

Miksi kuvassa on muheva punaherukkapiirakan palanen, kun puhun hiusten juurella vipeltävistä pikku siivekkäistä?

No siksi, että täikamppailu on niin veemäistä hommaa, että jo sen ajattelu vaatii itsensä palkitsemista. Ruumista ja mieltä pitää ravita tuleviin koitoksiin. 

Kun huomaa, että päässä on kuhinaa...

Täitarkastus alkamassa.

Sanotaan se nyt heti alta pois: täit eivät ole merkki huonosta hygieniasta. Ne tarttuvat olivat hiukset pesty edellisenä päivänä tai kaksi viikkoa sitten. Eivätkä ne lähde päästä pois tavallisella shampoolla pesemällä. Likaan liittyy ehkä häpeä, joka on monelle ikävä kyllä syy jättää ilmoittamatta lapsen päästä löytyvät täit esimerkiksi päiväkotiin.

Meillä oli jäätävä täiepidemia kaksi vuotta sitten juuri tähän aikaan syksyllä. Se oli ensimmäinen (ja tähän saakka viimeinen) kerta meillä. Olin huomannut koululta tulleen viestin täihavainnoista, ja heräsin kysymään vanhemmalta lapseltani, että kutiaako pää. "Ei kutise", sanoi lapsi. Kurkistin aika leväperäisesti hiuksiin ja kun en nähnyt mitään, annoin asian olla. Tyhmä minä.

Vasta kun nuorempi alkoi raapia päätään ja valitti kutinaa, ryhdyin toimiin. Istutin hänet eteeni ja aloin tehdä systemaattisesti jakauksia hiuksiin. Näin pari mönkijää paljain silmin. Isosiskolla sama juttu.

Rääkäisin ja usutin miehen apteekkireissulle. Dumppasin 60 asteen pesuun kaikki likapyykit hienopesua lukuun ottamatta. Jokunen paita ehkä kutistui. Harkitsin jopa lasten työntämistä pesukoneeseen.

Meidän perheen tytöillä riittää hiuksia tarkistettavaksi. Ei kannata pinnistellä erottaakseen kuvasta täitä, pää on kuvaushetkellä täivapaa. Takkuja kyllä riittää...

Taistelu alkakoon!

Mies joutui etsimään täitarvikkeita ympäri kaupunkia, sillä lähimmistä apteekeista ne olivat loppu. Emme olleet ainoita, joilla oli täitä.

Pesin molempien lasten päät täishampoolla ja kampasin täikammalla suihkun jälkeen. Tavallisesta kammasta ei ole tässä mitään iloa, se on liian harva. Huljautin kampaa vesiastiassa ja kippoon jäi killumaan tolkuttomasti henkensä heittäneitä ötököitä. Ne olivat pesineet tyttärieni päässä jo jonkin aikaa. Pesin oman pääni, mies pesi omansa. 

Pienen lapsen päästä löytyy kaikenlaista töhnää, huljutteleehan se jonain päivänä päätään lätäkössä ja toisena työntää sinne hiekkaa. Pölykin saattaa näyttää erehdyttävästi täiltä. Täit kuitenkin erottaa aika helposti siinä vaiheessa, kun niitä on enemmän. Ensinnäkin, niillä on siivet ja osa niistä liikkuu vielä myrkytyksen jälkeenkin. Ne jättävät jälkeensä läpikuultavia ja liisterimäisiä munia, jotka täytyy riipiä hiuksista kynsillä. Joskus täit näkyvät pelkällä kurkkauksella hiuspohjaan; meillä näin ei ollut  vaan asia vaati tarkemman tutkimusretken.

Meillä hyvä juttu oli se, että aikuisilta täitä ei löytynyt missään vaiheessa. Mutta meiltä kesti hetken tajuta, millä keinoin lasten täit saadaan nitistettyä tehokkaasti. Jos olisimme tienneet heti, täitaistelu ei olisi kestänyt useampaa puuduttavaa viikkoa.

Pitäisiköhän tarkistaa omakin kuontalo?

Vinkkejä täiden nitistämiseen:

• Pese huolella täishampoolla. 

• Käy pesun jälkeen pää systemaattisesti läpi täikammalla, pelkkä nopea kampaus ei riitä. Jakaus jakaukselta, ohut hiusmäärä kerrallaan lampun valossa. Tämä irrottaa kuolleet täit ja mahdollisesti eloon jääneet. Käytä vaikka työmaan kohdevalaisinta, jos tarpeen näkymän saamiseksi.

• Poista hiuksista täinmunat. Shampoo ei välttämättä poista niitä, vaikka pullon kyljessä niin mainittaisiinkin. Munia on monesti eniten jakauskohdissa ja korvien ja niskan tienoilla hiusten tyvessä. Tämä on sitä veemäisintä hommaa ja siinä menee aikaa, mutta päähän jääneet munat tietävät lisää täitä. Minä näin munat parhaiten kosteissa hiuksissa, mies nyppi mieluummin kuivista päistä.

• Tee tarkistuksia säännöllisesti. Me nypläsimme lasten päitä niin pitkään, että takana oli useampia täysin puhtaita tarkastuskierroksia. Pitkään hiuksissa oli vielä joitakin munia.

• Mun mielestä paras täikampa oli tukeva kaksikerroksinen kampa. Se ei hätkähtänyt konepesusta eikä keittämisestä. Shampoiden mukana tulee kampa, mutta se on heiveröinen ja piikit lähtevät nopeasti irti. Kun kampaa huljauttaa vetojen välissä valkoisessa kipossa olevassa vedessä, täit erottuvat helposti.

• En tiedä oliko tällä toimella mitään merkitystä, mutta silloin kun täitä vielä oli, laitoin lasten pipot ja kaulurit vuorokaudeksi muovipussiin ja pakkaseen, siltä varalta, että niissä on täitä. Kaulureita ja pipoja oli kahdet kappaleet, jotta aamulla ei tarvinnut työntää päätään jäiseen lakkiin.

• Vaihdoin lasten tyynyliinat joka yöksi. Ehkä taas turha varotoimi, mutta aika helppo tehdä.

• Tarkastukset tehtiin olohuoneessa ja lapsille täitarkastukset markkinoitiin mahdollisuutena katsoa lastenohjelmia. Aikuiset motivoivat itseään milloin milläkin keinolla, mulla toimi usein viinilasillinen.

• Laita pitkät hiukset tiukoille leteille, ettei täiden ole helppo mönkiä päästä toiseen. Mieluiten olisin ajanut molemmat lapset kaljuiksi, mutta he eivät innostuneet.

Toinen palanen piirakkaa.

Tällä hetkellä meillä eletään leppoista täivapaata aikaa. Tarkistan tyttöjen päät kerran viikossa, ettei mahdollinen invaasio ehdi päästä täyteen vauhtiin. 

Muistelen väsymyksellä kahden vuoden takaista täirundia. Mutta, c'est la vie. On maailmassa pahempiakin juttuja. Aina voi leipoa lisää piirakkaa. Ohje on muuten niin helppo, että tällä kertaa leipurina toimi 6-vuotias. Samaa pohjaa on käytetty omena- ja raparperipiirakkaankin.