Emil Wikströmin ateljeekoti - löytö!

Vietimme perinteisesti kaupunkijuhannusta Tampereella, mutta aattona kutsui ajelu maaseudulle. Suunnaksi valikoitui Valkeakoski ja Emil Wikströmin ateljeekoti Visavuori, joka toimii museona. 

Odotukset eivät olleet suuret matkaan lähtiessä. Ajattelin, että keli on ihan semikiva, käydäänpä ajelemassa peltojen lomassa ja juodaan kahvit jossain. Kurkataan siinä välissä pari näyttelyä. Kesällä on mukava pyöriä oikeastaan missä vain.

Visavuori osoittautui kuitenkin löydöksi! 

Taitelija Emil Wikström

Myönnän heti alkuun, että en perehtynyt kohteeseen etukäteen. En tiennyt kenen taiteilijan koti se on ollut. 

Kun kuulin, että paikassa on asunut ja työskennellyt Emil Wikström, kellot kalkattivat päässäni etäisesti. Vasta kun astelin taiteilijan ateljeeseen, tajusin, että kyseessä on kuvanveistäjä, joka on tehnyt muun muassa Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajat. Ja useita patsaita Tampereella. Ja vaikka mitä muuta.

Emil Wikströmiä pidetään yhtenä Suomen kultakauden taiteen tärkeimmistä kuvanveistäjistä. Monien muiden aikalaistaiteilijoiden tavoin hän oli vaikuttunut suomalaisesta kulttuuriperinnöstä ja kansanrunoudesta.

Emil Wikströmin koti

Visavuori sijaitsee niemennokassa Valkeakosken Tarttilassa, Vanajaveden rannalla.

Ihastelimme maisemia korkeilla rantakallioilla ja haistelimme mäntyjen paahteista tuoksua. Kallionkoloissa kasvoi paljon mäkitervakkoa, joka näytti niin hauskalta, että haluan sitä omallekin pihalle. Mäkitervakoiden keskeltä löytyi myös suojeltu muinainen kivikasa. Tiedä sitten mikä tarkoitus niillä on ollut, mutta komean paikan olivat rautakauden ihmisetkin keolleen löytäneet. 

Mäkitervakot viihtyvät pronssikautisessa kivirykelmässä.

Menimme sisälle taitelijan hirsihuvilaan. Sisällä oli hämärää ja viileää, ja aika oli pysähtynyt jonnekin 1900-luvun vaihteeseen. Keittiön hellalla seinään nojasi lettupannu ja taitelijan housut oli laskostettu sängyn päätyyn. 

Oli tosi mielenkiintoista lukea tietoa eri huoneista. Opin esimerkiksi, että taitelijan vaimo oli sijoittanut makuuhuoneensa peilin siten, että hän pystyi sängystä käsin valvomaan käytävää, joka vei keittiöpiian makuukamariin. Luvattomien yöllisten vierailijoiden varalta nääs.

Huvila valmistui vuonna 1902. Visavuori on säilynyt lähes muuttumattomana niistä ajoista, kun Wikström siellä asui ja työskenteli. Erikoisen, hirsisen asuinrakennuksen sisustus ja irtaimisto on alkuperäinen. (https://visavuori.com/emil-wikstromin-taitelijakoti-visavuori/)

Asuinrakennus karjalaiseen huvilatyyliin.

Salonki, jossa Emil ehkä poltteli piippua ja otti vastaan vieraita.

Makuuhuone. Huomaa taitelijan isot pöksyt.

Emil Wikströmin ateljee

Seuraavaksi saapastelimme viereiseen ateljeeseen, joka oli tyyliltään karjalaishuvilaa linnamaisempi ja huvilaakin mielenkiintoisempi. Ateljeen kerrottiin henkivät keskieurooppalaista jugendia. 

En ymmärrä paljoa arkkitehtuurista, mutta osasin arvostaa ateljeen korkeaa kattoa ja kattoikkunoita. Siellä oli valtavan kokoisia veistoksia, joiden työstäminen varmasti vaati paljon tilaa. 

Väinämöinenkö se siinä?

Rakennusta pääsi kulkemaan ympäri, ja ateljeeta vastapäätä oli jonkinlainen vastaanottotila ja talvipuutarha. Puutarha ei ollut iso - ikään kuin iso lasitettu erkkeri - mutta kyllä sellainen minulle kelpaisi! Tilassa oli takka ja tyhjä lintuhäkki. Ehkä Wikström istuskeli siellä ja piti taukoa veistosten työstämisestä.

Emil Wikström oli ilmeisestikin kiinnostunut kaikenlaisesta, sillä ateljeessa oli myös tähtitorni. Kapusimme toiseen kerrokseen ja siitä kupolimaista kattoa ympäröivälle tasanteelle. Alkuperäinen kaukoputki oli vitriinissä. 

Lapsetkin olivat innoissaan ateljeesta ja kulkivat sen rappusia edestakaisin. Pienempi sanoikin, että hän voisi seikkailla siellä vaikka kuinka pitkään.

Muutaman neliön huoneeseen oli tehty rekonstruktio pariisilaisesta ullakkohuoneesta, jossa Wikstörm ja Gallen-Kallela asuivat yhdessä. Toisen piti istua sillä välin kun toinen makasi sängyllä.

Talvipuutarha

Seikkailun jälkeen joimme kahvit ateljeerakennukseen sijoitetussa kahvilassa. Gluteenitontakin tarjottavaa oli, mutta suhtautuminen kyselyihin gluteenittomuudesta oli hieman nihkeää. Ei ei siitä enempää tällä kertaa. 

Alueelta löytyy myös uudempi näyttelyrakennus, jossa on esillä Kari Suomalaisen pilapiirroksia ja vaihtuvia näyttelyitä. Meille niistä ei kuitenkaan ollut kilpailijoita Emil Wikströmin kodin ja ateljeen rinnalla. Kannattaa käydä.