Kolme sarjaa, jotka ahmaisin yhtenä suupalana

Sarjamaraton on sateisen sään välttämätön seuraus. Tosin aloitin reenaamisen tähän juoksuun jo toukokuun puolella. Pitkästä aikaa vastaan tuli sarjoja, joiden katsomista ei voinut lopettaa. Ei ihme, että kirjojen lukeminen ja kukkapenkkien kitkeminen ovat edistyneet niin hitaasti viime aikoina.

Handmaid's tale eli Orjattareni

Olin nähnyt tästä useamman kauden vuosia aiemmin, mutta kaksi viimeistä oli jäänyt uupumaan. Otin Maxin suoratoistopalvelun kokeiluun aivan toisen sarjan takia, ja olin iloisesti yllättynyt, kun vanha suosikki June Osborne löytyi sieltä, ja pääsin näkemään loppuratkaisun.

June on orjatar, joka on siepattu Gileadin valtioon, Yhdysvaltojen jälkeläiseen. Ihminen on sössinyt ilmaston, myrkyttänyt maan ja romahduttanut syntyvyyden. Koska June on aikaisemmin saanut lapsen ja näin todistanut hedelmällisyytensä, hän on vangittuna rikkaan ja hedelmättömän pariskunnan luo. Hänen tehtävänsä on ovuloida kerran kuukaudessa ja tulla raiskatuksi omistajiensa taholta. Jos hän tulee raskaaksi, vauva menee hänen omistajilleen. Luonnollisesti. Problem solved.

June itse

Dystopiassa on sitä jotakin. Varsinkin, jos siihen liittyvät naisen asema ja uskonnollisten säkeiden toistaminen vallankäytön keinona. Sillä Raamatusta oikeutus orjattarien pitämiselle sarjassa löytyy. Mutta eiväthän sarjan tapahtumat voi löllötellä eteenpäin ilman jännitystä. June ja muutama muukin nousevat kapinaan.

Sarjassa on suvantovaiheita, eivätkä kaikki kaudet ole yhtä hyviä. June on harvinaisen ärsyttävä loppua kohden, mutta onhan naisella ollut aika rankkaa, ja ärsyttävyys tekee päähenkilöstä kiinnostavan. Viimeisen kauden ahmin niin, että napa rouskui. 

Sarja perustuu Margaret Atwoodin kirjoittamaan romaaniin. Luin sen yli 20 vuotta sitten osana enkun opintoja. En muista paljoakaan, mutta teoksen on täytynyt olla kirjanakin vetävä, muuten en olisi säilyttänyt sitä kirjahyllyssä.

The last of us

Tämän takia otin Maxin kokeiluun. Näin sarjasta mainoksia ripiitillä ja arvelin jääväni jostain paitsi. Ja todella jäin! Kunnes korjasin asian. Dystopiatykitystä, joka upposi muhun aivan täysillä. 

Ihminen on taas ollut asialla: älykkään lajimme aiheuttama ilmastonlämpeneminen saa erään sienilajin mutatoitumaan niin, että se hakeutuu käyttämään ihmistä lisääntymisalustana. Ilmeisesti tällainen laji on oikeastikin olemassa, mutta todellisuudessa pystyy käyttämään isäntänään vain muurahaista, jonka aivot se valtaa ja tekee siitä eräänlaisen zombin.

Mutta ai kuinka herkullinen ja kammottava ajatus. Sarjassa sieni leviää räjähdyksenomaisesti ihmisestä toiseen ja muuttaa heidät hengenvaarallisiksi taudinlevittäjiksi. Kaupungit ja kokonaiset yhteiskunnat romahtavat, ja ihmiset tappelevat paitsi sientä myös toisiaan vastaan. Fiksuja kun ovat.

Raunioitunut Seattle

Ja tietenkin on yksi, nuori tyttö, joka on immuuni... pitäisikö hänet uhrata lääketieteen nimissä vai pitäisikö hänen saada elää elämäänsä niin hyvin kuin vallitsevissa oloissa kykenee? Sarjassa pelataan ainakin seuraavilla teemoilla: kosto, rakkaus ja valta. Se pohjautuu samannimiseen peliin, josta itselläni ei ole mitään kokemusta.

Nautin sarjan visuaalisista efekteistä; oli uskomatonta, miten hienolta autioituneet ja luonnon takaisin valtaamat suurkaupungit näyttivät. Pidin tarinankerronnan yllättävyydestä, aukkoisuudesta ja takaumista, jotka varmistivat, että juonesta ei tullut pelkästään kronologisesti eteenpäin menevää poljentoa. 

Sarja on väkivaltainen - niin kuin on The handmaid's talekin - mutta en koe sen olevan ensisijainen tarkoitus. Väkivalta alleviivaa dystooppista yhteiskuntaa ja ihmisen toimintaa. Tosin pelimaailmasta löytyvä alkuperä ja siihen liittyvä toiminta ovat varmaankin muovanneet sarjaa taistelukohtauksien suuntaan.

Siitäkin huolimatta nautin. Saako tätä lisää, kiitos.

Monte Criston kreivi

Tämä klassikkoromaaniin perustuva sarja löytyy Areenasta. En ole teosta koskaan lukenut, koska mun on todella hankala keskittyä menneiden vuosisatojen polveilevaan kerrontaan, mutta tarinana tämä on imaiseva.

Nyt ollaan hyvin vahvasti todellisessa maailmassa, tosin historiallisessa sellaisessa eli 1800-luvun alun Ranskassa. Lupaava nuori merimies Edmond joutuu petoksen, kateuden ja mustasukkaisuuden vuoksi syyttömänä vankilaan. Vaikka tarina on keksitty, kyseinen vankila löytyy oikeastikin Ifin saarelta Marseillen edustalta. Vaikka olen matkustanut Etelä-Ranskassa, tämä nähtävyys on mennyt minulta täysin ohi.

Edmond karkaa saarelta 15 vuoden paikallaan kitkuttelun jälkeen, ja löytää Monte Criston saarelta aarteen, josta hän kuuli toiselta vangilta. Sillä tietysti jokainen vankikarkuri löytää kultaa ja timantteja. Ja mitäpä muuta päähenkilö tekisi kuin keksisi itselleen rikkaan kreivin elämän ja lähtee kostamaan hänen elämänsä pilanneille henkilöille. 

Kosto ja sen oikeutus ovat vahvoja teemoja tarinassa. Kiehtovaa.

Edmond Dantes alias Monte Criston kreivi

Itse asiassa kaikkia kolmea ahmimaani sarjaa yhdistää koston teema. Se vetää puoleensa, vaikka en kovin kostonhimoiseksi itseäni mielläkään. Kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään koston takia, ja tuhoaako hän itsensä siinä samalla? Edmondin vankikaverikin sanoo, että kostoa suunnittelevan kannattaa ensin kaivaa oma hautansa valmiiksi. Näiden sarjojen päähenkilöt eivät neuvoa noudata.