Vaihdamme öljystä maalämpöön

Rintamamiestaloomme tehdään lämmitysremontti. Päädyimme maalämpöön, ja nyt on tullut aika kaivaa porakaivo. Ja minnekäs muualle kaivo turautettaisiin kuin keskelle kukkapenkkiä.

Tässä voisi tietysti herätä pieni epäilys, että puolisollani on jotain kukkiani vastaan, sillä hän yksin määritteli ehdotukset kaivon paikoista, ja kaikki sattuivat sijaitsemaan istutuksissani...

Syyt, miksi valitsimme maalämmön

Vaihdamme öljystä maalämpöön, koska öljykattilamme alkaa tulla pitkän tiensä päähän eikä öljylämmitys oikein ole enää tätä päivää. Nyt kun vaihto tehdään, on tullut mieleen, että olisihan tämän jo voinut tehdä aikaisemminkin. Mutta koska öljykattila vielä pelitti, otimme siitä lopunkin hyödyn irti ennen suurta investointia.

Toukokuussa pohdimme pitkään, valitsemmeko ilmavesilämpöpumpun vain maalämmön, ja kirjoitinkin mietinnöistä: Maalämpö vai ilmavesilämpöpumppu. Meillä on vesikiertoiset lämmityspatterit, joten molemmat olivat vaihtoehtoja. Päädyimme maalämpöön, ja kolme suurinta syytä valinnalle olivat seuraavat.

Kustannustehokkuus

Kaivo maksaa itsensä takaisin (öljylämmityksestä luovuttaessa saaduilla säästöillä) noin viidessä vuodessa. Ilmavesilämpöpumppu maksaisi itsensä takaisin 4,9 vuodessa eli ero on minimaalinen. Toki nämä ovat vain laskelmiamme. Maalämpö myös kiri ilmavesilämpöpumppua kiinni kustannusten työn osuudessa, sillä maalämmössä nämä ovat isommat ja tuovat isomman säästön verotuksessa. 

Energiatehokkuus

Maalämpö ei ole riippuvainen ulkolämpötilasta ja säilyttää hyvän hyötysuhteen myös talvella. Näin meidän ei tarvitse siirtyä suoraan sähkölämmitykseen kovemmillakaan pakkasilla.

Ulkopömpelittömyys (uusi tekninen termi)

Ilmavesilämpöpumppu olisi vaatinut jälleen yhden pömpelin sijoittamisen talon ulkoseinälle. Laitteisto pitäisi myös jonkin verran ääntä, joka saattaisi häiritä lähinaapuria, vaikka tämä aika epätodennäköistä onkin. Esteettisyys ja hiljaisuus eivät ehkä ole isompia syitä, mutta syitä kuitenkin. Maalämmössä ulkoseinälle ei tarvita laitteita. Sisäyksikkö tulee kellariin entisen öljykattilan paikalle.

Tänne takapihan kukkapenkkiin kaivo tulee.

Oliko maalämpö oikea valinta?

Tätä emme tiedä, ennen kuin tulevaisuus näyttää maalämmön toimivuuden talossamme.

Moni asiantuntija suositteli heti alkuunsa ilmavesilämpöpumppua ja perusteli sitä nykyisellä öljynkulutuksellamme. Tosin enemmän kyseltäessä selvisi, että osalla näistä palveluntarjoajista ei ollut mahdollisuuksia tehdä kilpailukykyistä maalämpötarjousta, joten se ehkä selitti heidän innostuksensa ilmavesilämpöön. 

Ilmavesilämpöpumpun remonttikustannukset ovat pienemmät, joten ehkä se myös tekee siitä helpomman valinnan suositella. Pitkän laskeskelun jälkeen päätimme kuitenkin panostaa maalämpöön ja saimme pankista energiaremonttilainan. Osan kustannuksista maksamme säästöillä. 

Aion haastaa itseni myöhemmin kirjoittamaan tarkemmin lämmitysremontin nippelitiedosta eli minkämoiset vehkeet kukkapenkkiini ja kellariimme oikein asennetaan. Ja tietysti myös siitä, miten maalämpö pelittää ja millaiset lämmityskustannuksemme ovat verrattuna nykyiseen öljylämmitykseen. Ehkä pyydä lainaksi puolison exceleitä, että selviydyn urakasta.

Maalämmön porakaivon paikka

Kukkapenkin ympärystä on oikea rytöalue, johon rikkaruohot ovat kylväytyneet. Tämäkin on tarkoitus siistiä ja rajata paremmin ensi keväänä, ja laittaa soran päälle singeliä ja/tai laatoitusta.

Kaikki alkaa siitä, että kaivon tekevä firma rullaa takapihallemme ensi viikon lopussa ja alkaa juntata syvää kaivoa pihaamme. Keskelle istutuksiani. Siispä vietän viikonlopun ja alkuviikon kukkapenkissä pelastamassa kasvejani.

Myönnettäköön, että kukkaset kasvavat juuri niillä kohdin, joista on sopiva etäisyys talolle ja pannuhuoneeseen, jonne tulee maalämmön sisäyksikkö. Paikka on perusteltu, vaikka talouden toinen osapuoli ei niin paljon kukkia arvostaisikaan. (En uskalla edes ajatella, miten vanha öljysäiliö saadaan pois kellaristamme. Eiköhän siinäkin pidä jotakin pistää säpäleiksi.)

Viikonloppu on aurinkoinen, joten mikäs onkaan ulkona möyriessä ja kasveja siirrellessä. Nostan ylös kurjenpolvia, syysleimuja ja päivänliljoja, ja jaan ne samalla. Istutan kasvit turvaan tontin rajalle pyörävajan taakse. Siellä ne saavat majailla talven. Lähellä kaivon paikkaa on myös suklaakirsikka, jota en pysty siirtämään, mutta sen pitäisi olla vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Meidän pitää kuulemma varautua siihen, että maa tallautuu metrin säteellä kaivon ympäriltä. Aika pieni alue sinänsä, sillä kuvittelin paikalle tulevan paljon isomman mörssärikoneen.

Keppi merkkaa kaivon paikkaa. Ihan kuin hauta, valokin lankeaa kuin paikkaa merkatakseen, ha!

Onhan tässä se hyvä puoli (maalämmön lisäksi), että osasta kukkapenkkiä tulee kuin tyhjä kangas, johon voin roiskia jotakin uutta ensi keväänä. Ties vaikka innostuisin laittamaan koko penkin uusiksi. Mahdollisuuksia, mahdollisuuksia. Ja täytyy myöntää, että mua kiinnostaa aika paljon se porakaivon tekeminen. Aion napottaa ikkunassa katsomassa. Ja vahtimassa loppuja kasvejani.