Maalämmön asennus rintamamiestaloon

Nyt meillä sitten on maalämpö. Kukkapenkissä on 180 metriä syvä kaivo, josta puutaloomme pumpataan lämpöenergiaa. Sijoitus oli suuri ja sitä harkittiin pitkään, ja aika näyttää ratkaisun toimivuuden. Nyt ajattelin kertoa maalämmön asennuksen etenemisestä askel askeleelta. 

Tarjouksien pyytäminen

Pyysimme tarjouksia useilta eri firmoilta ja vertailimme niitä keskenään. Kilpailutimme hieman lisää. Hinnoissa oli jonkin verran eroja. Meidän ymmärryksemme erot johtuivat esimerkiksi asennettavasta laitteistosta, arvioidusta kaivon syvyydestä ja työn hinnoittelusta. Tosin suurta kuilua palveluntarjoajien välillä ei ollut. Kyselimme asiasta jotakin tietäviltä kokemuksia ja vinkkejä, ja luimme asiasta nettiartikkeleita.

Loppujen lopuksi päädyimme palveluntarjoajaan, joka käytti laadukkaiksi todettuja ja pitkään markkinoilla olleita laitteita (tässä meidän ei auttanut kuin luottaa yleiseen mielipiteeseen) ja jolta saimme kaupan päälle viilentävän ilmalämpöpumpun yläkertaamme. Pienestä se voi loppujen lopuksi olla kiinni.

Maalämpöön vaihtamisen hinta oli meille noin 22 000 euroa. Maalämmön kustannusten etuna on suuri työn osuus, jota voi hakea takaisin verovähennyksinä.

Toimenpideluvan ja rahoituksen hakeminen

Maalämmölle pitää hakea toimenpidelupa Tampereen kaupungilta. Lupa tuli nopeasti, parin viikon sisään, ja se myös maksoi useamman satasen.

Heti kun päätimme toteuttaa maalämmön, haimme pankista energiaremonttilainaa. Laina vaati taloudellisen tilanteen tarkistamisen ja neuvottelun pankin kanssa. Energiaremonttilaina on tarkoitettu nimenomaan lämmitysremontin tekemiseen.

Meillä oli ennestään öljylämmitys ja vesikiertoiset patterit, joiden kanssa maalämpölaitteisto sopi yhteen.

Etukäteisvalmistelut ulkona ja sisällä

Ennen porausta pihallemme tuotiin kaksi isoa konttia, joihin tultaisiin johtamaan ja erittelemään porauskaivosta tuleva maamassa ja vesi. 

Toteutin Pelasta perennat -operaation tuleva porakaivon alueella. Jaoin kurjenpolvia ja siirsin toiseen kukkapenkkiin. En jaksanut olla kovin perusteellinen suojelutyössä, sillä kyllähän perennat nousevat ylös taas keväällä. Ammattilaisten ohje oli, että porausta varten kannattaa valmistella alue metrin säteeltä porakaivosta. Tuo ohje oli kyllä aika optimistisesti mitoitettu, sillä kaivon porauksen lisäksi maahan kaivetaan myös sisälle vieviä putkia, ja maata tullaan mylläämään. Paikalle ajettava koneisto, vaikka suhteellisen pieni onkin, sotkee sekin maan pintaa. 

Määritimme porakaivon paikan itse. Kriteerimme oli, että kaivo tulee mahdollisimman lähelle pannuhuonetta, jotta putkia ei tarvitse vetää pitkältä matkalta, ja että asentajat pääsevät ajamaan kaivuukaluston paikalle.

Kellariimme piti lisäksi raivata tilaa, jotta vanha öljykattila voidaan kuljettaa pois. Tämä tarkoitti yhden välioven purkua, jotta oviaukkoa saatiin suurennettua, sekä yleistä tavaran raivausta.

Maalämpökaivon poraus

Itse poraus alkoi perjantai-iltapäivänä. Ei ehkä rentouttavin viikonlopun aloitus, sillä meteli oli kova varsinkin operaation alussa, jolloin poranterä jauhoi vielä lähellä maanpintaa. Lapset pakenivat kavereille leikkimään ja minä istuin sisällä korvatulpat päässä. Mitä syvemmälle maan sisälle pora eteni, sitä heikommaksi meteli onneksi kävi. Ilmoille nousi hienonhieno kalliopöly. Meillä kallio tuli vastaan metrissä, uskokaa tai älkää! Porari ei meinannut uskoa. Itse emme olleet kovin yllättyneitä, sillä kallio tulee näkyviin talon etukuistin alla olevassa tilassa. Tosin naapurilla kallio oli huomattavasti syvemmällä, joten pienelläkin alueella on vaihtelua.

Kaivo olisi ehkä ollut mahdollista saada valmiiksi myöhään perjantai-iltana, mutta porasta hajosi terä alkuillasta, ja uuden osan vaihtaminen vei seuraavaan päivään. Naapurimme luultavasti kiittivät perjantai-illan rauhasta. Kaiken kaikkiaan, seuraavan päivän työt mukaan luettuna, työ vei noin 8-9 tuntia. 

Kaivolle tuli syvyyttä 180 metriä. Suunnitelmissa oli 170 metriä, mutta koska kallioon päästiin nopeasti käsiksi eikä irtonaisen maa-aineksen läpi kaivautumisesta tullut kustannuksia, pyysimme tekemään vielä 10 metriä lisää, varmuuden vuoksi. Jälkikäteen kaivon porauksesta kertoivat muovipussilla peitetty putki maassa, puolentoista metrin säteeltä ruhjottu kukkapenkki, yksi rikkoutunut betoninen reunakivi ja porauskoneen renkaanjäljet hiekalla.

Kaivon poraus meneillään.

Öljykattilan ja -säiliön purku

Kesti viikon päästä seuraavan vaiheeseen eli purkutöihin. Vanha lämmitysmuoto eli öljykattila piti purkaa pois. Paikalle tulivat seuraavat ammattilaiset.

Vanha öljykattilamme sijaitsi kellarin pannuhuoneessa. Ihmettelin ensin, joudutaanko sen purun takia tekemään enemmänkin hommia, mutta proseduuri oli aika nopea. Säiliö paloiteltiin ja heivattiin ulos talosta kellarin pienen ikkunan kautta. Olimme käyttäneet kaiken öljyn loppuun eli säiliötä ei tarvinnut paljon tyhjennellä. Purun jälkeen kellarissa haisi öljy, mutta jälkiä siitä ei jäänyt minnekään. Säiliön alla ja takana olevat lattia- ja seinäpinnat meidän täytyy tasoitella ja maalata itse. Niihin ei oltu koskettu siinä vaiheessa, kun muut pinnat oli kunnostettu jossakin vaiheessa talon historiaa.

Öljykattilan purkaminen oli hankalampi juttu. Se oli niin iso, että ei mahtunut sellaisenaan kulkemaan ovista. Se purettiin osiin, jotka oli mahdollista viedä ulos.

Vanha öljykattila. Öljysäiliö on erikseen toisella seinällä.

Maalämpöpumpun asennus

Ja sitten seuraavaa lämmitysmuotoa tilalle ja seuraavat ammattilaiset sitä asentamaan. 

Ensin maahan kaivettiin putkistot, jotka yhdistettiin porakaivoon ja vietiin talon seinän läpi pannuhuoneeseen. Tämä aiheutti taas sotkua pihamaalle; talon vieressä on nyt soraa ja savea iloisessa sekamelskassa. Onneksi suunnitelmissa oli jo alun perin kunnostaa kulkualueita ensi keväänä.

Vielä jouduimme odottelemaan pari päivää itse maalämpöpumpun kytkentää. En enää pysynyt perillä siitä, kuinka monta eri asiantuntijaa hommia kävi hoitamassa. Joku hoiti maalämpöpumpun asentamisen pannuhuoneeseen ja joku toinen viimeisteli sähköhommat. 

Vihdoin koitti aika, jolloin meitä opastettiin pumpun käyttöön ja talo alkoi lämmetä maalämmöllä. 

Maalämpöputkia varten tehtiin läpiviennit kellarin seinään.

Maalämpöremontin kesto

Jos lasken energiaremonttimme aloituspisteeksi hetken, jolloin aloimme selvittää vaihtoehtoja, koko ruljanssi kesti puoli vuotta. 

Maalämmön asennustyöt kestivät kaiken kaikkiaan useamman viikon, alkaen konttien saapumisesta pihallemme ja päättyen maalämpöyksikön käyttöön ottoon. Aktiivista työtä siitä oli vain muutamia päiviä. Aikaa kului siihen, että jokaiselle työnvaiheelle oli eri tekijä. Turhauttavin puoli remontissa olikin ehkä sen sirpalemaisuus ja se, että työvaiheiden toteuttajat eivät aina kommunikoineet keskenään. Tässä siis vinkki maalämpöyrittäjille: luvatkaa asiakkaalle prosessi, jossa viestintä ja prosessi toimivat. Epätietoisuus on tympeämpää kuin tallautunut kukkapenkki tai hetkittäinen meteli.

Maalämpöpumppu ja lämminvesivaraaja.

No miltä se maalämpö tuntuu?

Ensimmäinen kokemukseni oli, että tuli kuuma. Olimme ilmeisesti tottuneet vähän viileämpään menoon, joten madalsimme toivottua huoneen lämpötilaa 19 asteeseen. Laitteisto on toiminut ongelmitta.

Sähkönkulutukseen maalämpölaitteisto ei ole aiheuttanut merkittävää nousua, varsinkin kun ilmalämpöpumppu ei ole enää käytössä, mutta odotamme jännityksellä kylmempiä kelejä. Tuleva talvi näyttää muutenkin, millaiseksi hankinnaksi maalämpö rintamamiestalolaisille osoittautuu.

Olen tyytyväinen, että se on nyt tehty.

P.S. Täältä voit lukea aiempia kirjoituksia aiheesta: Vaihdamme öljystä maalämpöön ja Maalämpö vai ilmavesilämpöpumppu?