Nyt on se vuodenaika. Se. Aika, jolloin pimeän aiheuttamat mielialamuutokset hiipivät nurkan takana. Väsymystä, alakuloa, aivosumua. Viimeiset pari viikkoa eivät ole olleet helppoja ja oma olo jopa vähän pelottaa.
Olen kirjoittanut aikaisemminkin pimeän vaikutuksista mielialaani: miltä kaamosväsymys tuntuu, miten sitä ei voiteta pelkästään asennoitumisella ja mikä oikeasti auttaa. Näistä ajatuksista voit lukea esimerkiksi täältä: Syksy kaamosmasentujan silmin ja Eikö tammikuu lopu ikinä?
Tänään kirjoitan siitä, mikä minua huolestuttaa erityisesti tällä hetkellä eli siitä, milloin kaamosväsymyksestä tulee kaamosmasennusta. En tiedä, kumpaa omani tällä hetkellä on. Haen tietoa näiden kahden eroista ja vertaan omiin kokemuksiini.
Masentaako vai väsyttääkö?
Suurin osa ihmisistä kokee jotakin muutoksia mielialassa tai käyttäytymisessä pimeän vuoksi. Nämä oireet eivät kuitenkaan haittaa suuremmin normaalia elämää ja toimintakykyä. Joillekin kaamosaika aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä oireita, jotka voivat pahimmillaan johtaa vakavaan mielialahäiriöön. Kaamosväsymys on kaamosmasennusta lievempioireinen mielialahäiriö.
Tilastojen mukaan 1-2 prosenttia väestöstä sairastaa kaamosmasennusta. 20-30 prosenttia kärsii ei-diagnosoitavasta kaamosväsymyksestä.
(Lähde: Duodecim)
Itseään on vaikea sijoittaa tilastoihin, mutta antavathan ne suuntaviivoja siitä, kuinka todennäköistä kaamosmasennus on ja milloin voi puhua kaamosväsymyksestä. Kaamosväsymys on aika yleinen. Kaamosmasennus koskee vain prosenttia tai kahta, mutta ei ole mahdotonta, että itse lukeutuu näihin harvoihin. Lopullisen päätelmän tekee tietysti lääkäri kuunneltuaan oirekuvausta.
Oireet
Kaamosväsymyksen oireita ovat tyypillisesti väsymys talven aikana, makeanhimo ja lihominen. Nämä oireet kuuluvat myös kaamosmasennukseen.
Lisäksi kaamosmasennuksen oirelistaan voidaan lisätä alla olevat.
Hyvin tavallisia oireita ovat: surullisuus, toimintatarmon lasku, riidat ihmissuhteissa, ärtyneisyys, ahdistuneisuus, väsymys, ongelmat töissä.
Tavallisia oireita ovat: lihominen, virkistämätön uni, liikaunisuus, makeannälkä, ruokahalun kasvu, seksuaalinen haluttomuus.
Melko tavallisia oireita: unettomuus ja itsemurha-ajatukset.
Melko harvinaisia oireita: ruokahalussa tai painossa vuorotellen nousua tai laskua, ruokahaluttomuus
Harvinaisia oireita: laihtuminen, unta vuoroin liikaa tai liian vähän
Olennaista on, että oireet toistuvat vuosittain samoihin aikoihin eli loka-tammikuussa. Ne ovat usein voimakkaimmillaan marras- ja tammikuussa.
(Lähde: Duodecim omahoito)
Masennuksen ja väsymyksen erottelua ei helpota se, että niiden oireet ovat samaa sukua tai jopa perhettä. Ainakin minun on vaikea hahmottaa, milloin ollaan normaalin väsymyksen rajoissa ja milloin puhutaan masennuksesta.
On järisyttävää, että itsemurha-ajatukset mainittiin oirelistassa melko tavallisten oireiden kohdalla. Toisilla pimeys saa aikaan suklaanhimon, toiset kyseenalaistavat halunsa elää. Pimeän vaikutus voi olla musertava, jos kuuluu parin prosentin kaamosmasentujiin.
 |
| Katu oli tyhjä lokakuisena iltana Tampereen Finlaysonin alueella. |
Omat kaamosoireeni
Kun luen yllä olevaa kaamosmasennuslistaa, voin ruksia omalla kohdallani toteutuvaksi kaikki muut paitsi ongelmat töissä, itsemurha-ajatukset ja laihtuminen.
Nukun levottomasti, väsyttää koko ajan.
Saatan tuntea oloni aamulla aika normaaliksi ja iloiseksi, mutta olo heikkenee päivän mittaan kohti pimenevää iltaa. Ero tuntuu jopa naurettavalta. Aamulla laitan tiskit energisesti lauleskellen ja suunnittelen kirjastokäyntiä illalle. Kun päivä hämärtyy, lysähdän sohvalle ja koen toivottomuutta ja ahdistusta. Aivan kuin talon ympärille kietoutuva pimeä rutistaisi minut kasaan. Alan odottaa nukkumaanmenoa, sillä hereillä olossa ei tunnu olevan mitään järkeä.
Puoliso kysyy, mikä on, enkä osaa sanoa muuta kuin että väsyttää. Päässä liikkuu kovin vähän iltaisin, ja energisimmän aikani eli keskipäivän olen yksin kotona. Kärsivällisyyteni lasten kanssa on niukkaa.
Oireet ovat myös hyvin fyysisiä. Valoisaan aikaan himoitsen ruokaa, etenkin hiilihydraattia. Iltaisin ruokahalu saattaa kadota enkä tunne nälkää normaalisti ennen kuin minulla on todella huono olo. Päänsärky alkaa helposti pimeän tullen.
Päivissä on eroja eivätkä kaikki oireet ole päällä yhtä aikaa tai aina yhtä voimakkaina. Aurinkoiset päivät ovat helpompia.
Luulin etukäteen tämän syksyn olevan helpompi, sillä en ole töissä vaan työtön. Aamut, jolloin on pakko ponkaista ulos talosta ennen kahdeksaa, ovat harvassa. Ehkä sateinen ja harmaa keli on voimistanut oireita. Kellojen siirtäminen on aina hankalaa aikaa, sillä pimeät illat laukaisevat väsymyksen. Niin kävi nytkin.
 |
| Taivas oli sininen ennen lopullista auringonlaskua lokakuussa Finlaysonilla. |
Koska pitää mennä lääkäriin?
Itselläni varma merkki siitä, että on aika käydä lääkärissä, on oireiden pitkittyminen.
Yli kymmenen vuotta sitten menin lääkäriin joulukuussa lähes kahden kuukauden oireilun jälkeen. Silloin oireeni olivat nykyistä synkempiä ja niihin liittyi myös muuta kuormitusta, sillä olin töissä burnoutin partaalla (tai jo kuilussa) ja sairastin paljon hengitystieinfektioita. Lääkäri tuumi, että kaamosmasennus oli luultavasti yksi osatekijä koko sopassa, ja määräsi mielialalääkkeitä, jotka voisivat korjailla aivojeni pimeästä kärsivää biokemiaa. Ne auttoivat. On edelleen hankala sanoa, mikä huono olo johtui mistäkin. Pimeä aika sai kuitenkin tilanteen selvästi kriisiytymään.
Kysyin aluksi, kumpaa tämä on, kaamosmasennusta vai -väsymystä. En vieläkään osaa sanoa.
Mulla on paljon oireita ja välillä tuntuu, että ne haittaavat normaalia elämää vuosi toisen jälkeen aina talvella. Toisaalta oireita on tänä syksynä kestänyt vasta pari viikkoa. Ja kuinka olennaista loppujen lopuksi on, että tiedän, kummasta on kyse? Vain lääkäri voi tehdä diagnoosin ja tarjota lääkkeitä. Mielialalääkkeet eivät ole itsestään selvä ratkaisu kaamosmasennukseen (vaikka minulla auttoivatkin) vaan helpotusta voi hakea kirkasvalohoidosta, liikkumisesta ja unesta. Olen päättänyt, että jos oireeni jatkuvat helpottumatta yli kuukauden, menen lääkäriin.
Aikaisempien kokemusten takia seuraan tilannetta herkästi, mutta yritän samalla rauhoitella itseäni ja muistuttaa, että syysväsymys on mulle hyvin tyypillistä eikä välttämättä vielä hälyttävää ja merkki masennuksesta. Jos se ei jää päälle. Mutta on jännä juttu, kuinka lyhyt ihmismuisti on. Joka syksy pimeän aika tule shokkina. Helmikuussa alkaa helpottaa ja keväällä ja kesällä käyn kovalla energialla puutarhassa. Kunnes sykli alkaa taas alusta syksyllä. Sitä alkaa aina uudestaan vähätellä kaamoksen vaikutusta mielialaan, epäillä koko kaamosmasennuksen mahdollisuutta ja olemassaoloa.
Mutta se on todellista. Todellista ja omaa sisintä ravisuttavaa.
0 comments:
Lähetä kommentti